Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Istuin pesässä ja katselin ulos, en viitsinyt kutsua maustepentua leikkimään. Tämä pieni naaras luuli olevansa soturi ja nurisi kokoajan. Pudistelin päätäni, maustepentu oli taas päässyt vaikeuksiin, mäntyviiksi raahasi pentua joka nurisi taas jostakin. ”Minä vannon! Se oli leikkiä” maustepentu nurisi mäntyviikselle. ”Ja siilit lentävät” mäntyviiksi vastasi hänelle. Katselin huvittuneen heidän riitaa, pitkästä aikaa minulla oli hauskaa. Käänsin katseeni takaisin aukiolle, soturit tekivät tehtäviään, parantajat omia juttujaan, oppilaat olivat koulutuksessa. Minä halusin seuraa, mutta kukaan ei varmaan halunnut seuraani. Huokaisin ja käännyin mäntyviiksen ja maustepennun puoleen. Molemmat riitelivät yhä, naurahdin itsekseni ja kävelin ulos pesästä. Talvinen auringonvalo lämmitti turkkiani, lumi kimalteli kuin tähdet. Istahdin paikoilleni ja katselin leirin tapahtumia, normaali menoa. Nousin ylös ja keräsin vähän kiviä, asettelin kiviä maahan kissan muotoon, minusta se oli hieno. Sen jälkeen aloin leikkiä lumessa, minä rakastin temmeltää lumessa. Rakensin lumesta pienen muurin, ja päätin rakentaa lumesta koko leirin. Katselin ympärilleni, katselin miltä leiri näyttää. Painoin kaiken päähäni ja aloin rakentaa lumesta leiriä. Se oli hyvin vaikeaa, varsinkin yksin. Kuulin käpälän askelia viereltäni, joku oli tulossa rakentamaan kanssani leiriä.
//174 sanaa
//Kuka tahtoo liittyä seuraan?
