Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Minulla oli tylsää, Lumikkopentu oli joutunut parantajalle kun hän loukkasi itsensä. Huomasin kepin jonka naaras pentu oli laittanut. Haluaisin kovasti kokeilla tasapainottelua, mutta Mäntyviiksi kielsi etten loukkaisi itseäni. Voisin leikkiä Maustepennun kanssa, mutta hän oli hiukan pelottava. Näin mustan pennun pentutarhan sisäpuolella, kävelin hänen luokse.
”Hei, tahtoisitko leikkiä kanssani?” kysyin ujosti ja katselin käpäliini.
Maustepentu katseli minua hämmentyneenä.
”Joo! Voidaan! Jos leikitään kamppailua!” Maustepentu hihkaisi ja hyppäsi päälleni.
Minut oli painettu maata vasten, koitin päästä pois pennun alta, mutta en onnistunut. Löin hiljaa takarassuillani Maustepennun vatsaa, joka leikki haavoittuvansa ja horjahti taaksepäin. Löin hiljaa tassullani Maustepennun päätä. Hän löi minua rakaisin rintaan. Leikki tapoelimme kunnes minun oli myönnettävä tappioni.
”Okei, sinä voitit” sanoin ja Maustepentu päästi minut otteestaan.
Hyvästelin hänet hännän heilautuksella ja kävelin ulos. Näin Hehkuaskeleen touhuamassa pesässään ja Routatassun poistumasta sieltä. Hän oli varmaan auttanut Hehkuaskelta. Näin silmäkulmastani taas sen kepin, jos nyt tämän kerran. Ei Mäntyviiksi huomaa! Kävelin kepin luo ja vilkuilin ympärilleni, laitoin varovasti toisen tassuni kepin päälle. Se kesti painoani, sitten laitoin toisen tassun. Lopulta seisoin kepin päällä ja kävelin varovasti eteenpäin. Kävelin neljä askelta ja kun koitin viidettä, kaaduin. Horjahdin kepin päältä maahan ja löin itseni lumeen. Se ei sattunut yhtään, onneksi! Nousin ylös ja ravistelin lunta turkistani, en kokeile toista kertaa, sen voin sanoa. Täytyy keksiä jotain muuta, parempaa tekemistä. Katselin ympärilleni, ei mitään kiinnostavaa. Niskasni tippui lunta, ei kai taas se kirottu lintu!? Katsoin vihaisena ylös, ja siellä se oli LINTU! Katselin sitä vohaisesti ja kävelin pois päin, se katseli minua. Säikähdin kauheasti, juoksin äkkiä takaisin oesään. Sitten kun olen oppilas, niin lintu saa kyytiä! Ihan varmasti! Käoerryin Mäntyviiksen viereen, hänen lämpönsä tuntui ihanalta. Otin mukavamman asennon ja tiirailin vatukkaverhon läpi aukiota. Näin oppilaita ja sotureita. Jotkut poistuivat leiristä ja jotkut harjoittelivat aukiolla, en malta odottaa että pääsen oppilaaksi. Niin pääsen kostamaan sille hiirenaivoiselle linnulle! Ja sen jälkeen minusta tulee soturi, ja ehkä löydän kumppanin ja saan pentuja. Se on unelmani, enkä toivo mitään muuta. Toivon itselleni vain hyvän elämän ja rakastavan perheen, muuta en tarvitsekkaan tässä maailmassa. Ajattelin itsekseni ja lopulta nukahdin.
//341 sanaa
