Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Säikähdin Jääviillon matalaa murinaa. Olinko jotenkin häiriöksi?
”Mitä minä olen tehnyt?” Kysyin varovasti ja kallistin päätäni. Jääviilto tuijotti vihaisesti.
”Herätit minut!” Kolli murisi ja siristi silmiä.
”Anteeksi, en tarkoittanut” sanoin ja katselin tassujani. Jääviilto vilkaisi lumesta tehtyä leiriä.
”Mikä tuo on?” Jääviilto kysyi ja osoitti hännällä leiriä.
”Se on lumileiri, jonka rakensin ihan itse! Minun pitäisi vielä leikkiä!” Sanoin ylpeädti hymyillen.
Jääviilto tönäisi minut sivuun ja tasoitti leirin.
”No mene leikkimään muualle kakara!” Hän murahti ja poistui pesäänsä. Katsoin järkyttyneenä hänen perään, minun leirini. No, ei se haittaa. Voin siirtyä muuallekin jos Jääviltoa haittaa minun läsnä olo noin paljon. Kävelin pois päin, Jääviilto oli kyllä inhottava, mutta ei minun pitäisi suuttua siitä kun hän vain pyyhki leirin pois. Katsoin taakseni, Jääviilto oli siirtynyt pesän aukolle ja katsoi että varmasti kipittäisin pentutarhaan. Kävelin sisälle pentutarhaan, ajattelin myöhemmin päivällä mennä takaisin leikkimään. Ja ehkä ärsyttämään Jääviiltoa, heh heh. Istahdin pentutarhan edustalle. Jääviilto oli poistunut jo takaisin pesään. Varmaan nukkumaan, jos kerran herätin hänet. Näin keskellä aukiota jonkin karvamytyn, hetkinen sehän oli Tiputasdu! Kolli makasi liikkumatta keskellä aukiota, hänhän oli kuollut… Käänsin katseeni äkkiä pois kuolleesta kissasta, en kestänyt katsoa sitä. Miksi masilma oli niin julma meitä kissoja kohtaan?
// 196 sanaa
