Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Katsoin uteliaasti ulos pentutarhasta, satoi lunta! Hymyilin ja katsoin Mäntyviikseen joka nukkui yhä. Eilen Punatähti oli sairastunut tautiin, josta ei kerrottu meille. Katsoin haltioituneena hiutaleita jotka leijuivat maahaan. Menin makuulleni ja katselin hiljaa lipuvia hiutaleita. Mäntyviiksi kutsui minut pian sisälle, etten vilustu. Olin hiukan pettynyt, mutta vahtijani käski minua. Mäntyviiksi teki meille pikapesun ja laittoi viereensä. Oli kai tarkoitus nukkua, mutta en halunnut nukkua vielä! Nousin naaraan vierestä ja hyppäsin pois vuoteesta.
”En halua vielä nukkua” sanoin kiivaasti ja Mäntyviiksi nosti minut takaisin. Nyt olin kiivastunut, mutta silti nukahdin pian. Kun heräsin juoksin heti ulos katsomaan satoiko vielä ja kyllä, vieläkin satoi lunta. Hymyilin onnellisena ja tunnustelin maata pystyin muodostamaan pallon. Katselin ympärilleni, etsin kohdetta jonka päälle olisi hauska huiskauttaa lunta. En löytänyt kohdetta joten aloin rakentaa taas lumileiriä. Se onnistui ihan hyvin, mutta mäntyviiksi tahtoi minut syömään. Kipitin sisälle syömään noprasti ja syöksyin heti ulos. Leiriäni ei näkyny, no tietysti se hautauitui lumen alle. Huokaisin ja menin takaisin siälle. Aivastin ja pörhistin lumet pois turkistani. Kipitin sammalvuoteen luo ja revin siitä sammalta. Pyysin Mäntyviikseä pyörittämään siitä pallon. Kun pallo oli valmis, niin aloin leikkiä että se oli Eloklaanilainen.
”Hah, siitäs sait senkin karvapallo!” naukaisin voiton riemuisena. Kynsin oalloa piskuisilla kynsilläni ja olin voitonriemuinen. Lopulta sammalpallosta oli enää jäljellä riekaleet.
”Höh” sanoin pettyneenä ja kipitin ulos. Lunta satoi paljon ja hymyilin innokkaana. Hyppäsin ilmaan ja koitin napata lumihiutaleen tassujeni väliin. Kun olin maassa käpälissäni oli van vettä. Ihmettelin mitä tapahtui ja jatkoin nappaamista. En kuitenkaan saanut yhtäkään lumihiutaletta kiinni. Lopulta lopetin ja istuin hengästyneenä lumihangessa. Katselin ympärilleni ja katsoin muita, he tekivät normaaleja asioita vaikka satoi lunta. Päähäni tippui puusta lunta ja katsoin vihaisena ylös. Puun oksalla kökötti lintu, mokoma lumenpudottaja. Sähisin linnulle mutta ei se kuunnellut, se vain otti mukavamman asennon. Käänsin linnulle tylysti pääni ja kävelin häntä pystyssä takaisin pentutarhaan. Myhäilin linnulle, se varmasti loukkaantui kun tein noin äsken. Pistin pääni ulos pentutarhasta ja katsoin oksaa kohti, lintu oli onneksi häpynyt. Kävelin ulos ja katsoin taivaalle. Lumisade oli jo jatkunut pitkään. Muutama muukin kissa näytti huolestuneelta. Tähyilin kohti sotureiden pesää. Siellä ei ollut ketään. Kohautin lapojani ja aloin kasaamaan lunta, vaikka se oli ihan turhaa. Sen jälkeen aloin miettimään asioita mutä en ollut ennen miettinyt. Millaista oli olla kotikisu. Sai asya kaksijalan pesässä. Olikohan ruoka hyvää? Oliko pesässä lämmin? Miltä tuntuisi olla päällikkö? Orvokkitähti, kuulosti pöhköltä minun korviini. Naurahdin itsekseni, olinpa hassu. Ei normaalit oennut mieti tuollaisia! Lumihiutale putosi nenälleni ja aivastin. En halunnut mennä vielä sisälle! Oli niin kaunis päivä vielä. Ja aurinkokin oli vielä näkyvillä. Vaikka oli jo alkanut hämärtää. Pörhistin karvojani, omistaisinpa pidemmän turkin! Se olisi talvisin kätevä, mutta kesällä varmasti aivan liian kuuma. Olikohan keskipitkä turkki sopiva? Miksi muuten mietin turkin pituutta? Nuolaisin pari kertaa tassuani ja kävelin oentutarhan ympäri. Kun ei ollut muuta tekemistä. Menin takaisin sisälle ja käperryin Mäntyviiksen viereen. Kehräsin lämmöstä joka suorastaan hohkasi naaraasta. Otin mukavamman asennon ja tiirailin lumihiutaleita vatukkaverhon läpi. Ne olivat niin kauniita, mutta toivon että lumisade loppuisi pian. Pian sen jälkeen kun suljin silmäni, nukahdin. Ja näin unia talvesta.
//503 sanaa
