Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Rakensin lumi leiriä onnessani. Olin saanut jo parantajien pesän valmiiksi. Katselin tyytyväisenä luomustani. Yhtäkkiä maustepentu syöksyy sisältä ja talloo lumi leirini. Katsoin surullisena leiriäni jonka päällä maustepentu seisoi. ”Mitä nyt?” Maustepentu kysyi ilkikurisesti. ”Sinä talloit minun leirin” sanoin surullisella äänensävyllä. Maustepentu katsoi jalkoihinsa ja hyppäsi pois leirin päältä. ”Hups” naaras sanoi minulle. Katsoin maustepentua surullisena ja kipitin pesään vauhdilla. Mäntyviiksi makaili vuoteella ärsyyntyneen näköisenä. Istuuduin naaraan viereen. Mäntyviiksi käänsi katseensa minua kohti. ”Mikä hätänä?” Hän kysyi minulta huolestuneen näköisenä. ”Ei mikään” vastasin yhä hieman surullisena. Menin makuulle hänen viereen ja Mäntyviiksi alkoi sukia minua. ”Ainakaan sinä et nurise kun suin sinua” mäntyviiksi sanoi minulke lempeästi. Suljin silmäni ja aloin kehrätä, mäntyviiksi oli mukava minun mielestä. Mäntyviiksi kutsui maustepennun sisälle pesään ja alkoi sukia tätä. Musta pentu nurisi koko ajan nytkin hän nurisi ja väitti osaavansa pestä itsensä. Lopulta mäntyviiksi sai meidät molemmat suittua. Nukahdin vähän ajan päästä, en nukahtanut heti koska maustepentu nurisi ettei hänen tarvitsisi nukkua päiväunia. Heräsin ja ulkona oli alkanut hämärtyä. Nousin ylös ja kävelin pesän suuaukolle. Soturit olivat käyneet hakemassa saalista, katselin kasaa vesi kielelläni. En ollut vielä kertaakaan syönyt lihaa, mutta odotin sitä innolla. Istuuduin pesän suulle ja katselin kun oppilaat harjoittelivat taisteluliikkeitä. Ihailin suuresti heidän taitojaan, olisin halunnut päästä heti oppilaaksi. Voisin harjoitella etukäteen taistelu liikkeitä, silloin voisin päästä nopeammin soturiksi. Kiinnitin katseeni routatassuun, katsoin tarkkaan tämän liikkeitä ja koitin painaa ne päähäni. Yritin muistella liikkeitä mutten muistanut, tuhahdin pettyneenä. Ehkä minun piti odottaa vielä ainakin muutama kuu. Katsoin kohti parantajien pesää, he lajittelivat yrttejä. Hehkuaskel lähti pesästään ja käveli ulos käynnille. Hän kävi varmaan hakemassa yrttejä. Näin tiputassun parantajien pesän suulla. Minusta tiputassu oli pelottava, ihmettelin mistä hän oli saanut nuo arvet. Katsoin aukiolle jolla punatähti antoi käskyjä sotureilleen. Katsoin mielenkiinnossa punatähteä, minäkin haluaisin olla joskus päällikkö. Hymyilin ajatukselle, minäkö päällikkönä? Tuskin. Huokaisin syvään ja kävelin takaisin pesään ja mäntyviiksen viereen. Suljin silmäni uneliaana, ehkä minun piti nukkua vielä vähän aikaa. Heräsin ja haistoin maukkaan tuoksun. Avasin silmäni salamana ja näin mäntyviiksen tuovan meille myyrää. Katsoin innoissani myyrää jonka mäntyviiksi laski eteeni. Haistoin myyrää, se tuoksui taivaalliselta. Upotin hampaani myyrän pehmeään luhaan, joka maistui niin ihanalta. Söin myyrän onnessani ja syömisen jälkeen nuolin käpäläni. Maustepentukin hotki myyränsä mielissään. Minusta hän oli ärsyttävä, käytti aggressiota kaikkialla ja luuli olevansa soturi. Tuhahdin ajatukselle, se kuulosti minusta tosi tyhmältä. Kävelin takaisin ulos ja katsoin lunta, nyt rakennan sen leirin ajattelin ja aloin rakentamaan muureja. Rakensin muureja kauan ja oli alkanut pimetä, katsoin taivaalle ja näin kuun. Minun mielestäni kuu on kaunis, kehräsin nähdessäni kuun. Jatkoin leirin rakentamista ja tein pentutarhan, minä en pitänyt siitä että klaaninvanhimmat asuivat kanssamme. He kuorsaavat kovaan ääneen ja olivat meille pennuille koppavia. Pentutarhan jälkeen aloin rakentaa parantajan pesää. Olin tyytyväinen jälleen kerran itseeni. ”Hei, pennut! Nyt nukkumaan!” Mäntyviiksi huusi meille. Käänsin katseeni pesälle ja kävelin mäntyviiksen luo. Mäntyviiksi suki minut pikaisesti ja kävi hakemassa nurisevan maustepennun. ”Minä osaan ihan itsekin!” Maustepentu miukui mäntyviikselle kovalla äänellä. Mäntyviiksi vain pudisteli päätään ja jatkoi sukimista. Hän sai meidät molemmat nukkumaan ja olin tyytyväinen tähän päivään. Pian pesästä kuului vain nukkuvien kissojen tuhinaa.
//508 sanaa
//Mauste?
