Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Annatko sinäkin anteeksi Orvokkisydän?” Lumikkoviiksi kysyi alakuloisena. Hehkuaskel meni Mäyräkynnen luo ja laittoi kollin haavoihin salvaa. Katsoin Lumikkoviikseä myötätuntoisesti. Ei olisi pitänyt suuttua hänelle niin. Kaduin sitä kovasti.
”Ei se mitään, lupaan olla suuttumatta enää.” Sanoin hymyillen anteeksipyytävästi. Lumikkoviiksi hymyili takaisin.
”Ei kai sattunut pahasti?” Kysyin molemmilta hymyillen. He nyäkkäsivät, eli sattui. Olin huolissani molemmista, he saivat haavoja. Minä en, ainakaan mitään fyysistä. Mutta taisin saada henkisiä haavoja. He saisivat varmasti rangaistuksen, joka ärsytti minua. Sillä en itse saa todennäköisesti.
”Unohdetaanko tämä ja ollaan ikuisesti ystävät?” Kysyin Lumikkoviikseltä ja Mäyräkynneltä iloisemmin. He katsoivat toisiaan salaperäisesti, ja katsoivat minua.
”Ollaan!” He sanoivat yhteen ääneen. Henkäysvarjo odotti ulkona, hän antaa rangaistuksen molemmille. Katselin varapäällikköä joka heilautteli häntäänsä kärsimättömästi. Lumikkoviiksen ja Mäyräkynnen haavat piti parantaa ennen rangaistusta.
”Haluatteko että autan rangaistuksessa?” Kysyin hymyillen Lumikkoviikseltä ja Mäyräkynneltä. He nyökkäsivät, jos joku tarjoaa apua, siihen pitää tarttua. Mäntyviiksi oli joskus sanonut noin minulle, ja naaraan sanat lämmittivät yhä sydäntäni.
//Mäyrä? Lumikko?
