Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”No miten on elämä soturina pentujen saannin jälkeen?” Lumikkoviiksi kysyi hymyillen, käännähdin ystävääni kohti. Olin juuri avaamassa suutani, vastatakseni, mutta en ehtinyt, sillä Punatähti aloitti jo kokouksen. “Olemme taas kokoontuneet Kivikukkulalle täydenkuun kokoontumiseen. Edellisen kuun aikana Kuolonklaani on saanut uusia oppilaita; Kaamostassun, Myrskytassun, Pyräkkätassun, Toivetassun ja Pyörretassun. Heistä osa on tänään ensimmäistä kertaa mukana kokoontumisessa. Puoli kuuta sitten riehunut myrsky ei aiheuttanut Kuolonklaanille isompia ongelmia. Yksi oppilaistamme katosi ennen myrskyä, joten pyydän myös eloklaanilaisia pitämään silmänsä auki Loisketassun varalta. Viherlehti on ollut antoisa, ja Kuolonklaani kukoistaa.” Kun olin kuullut nämä sanat, katsahdin Lumikkoviikseä hymyillen, ja nyökkäsin. Käänsin katseeni takaisin Punatähteen, joka oli siirtynyt, että Mesitähti saisi kertoa Eloklaanin kuulumiset: ”Mukava kuulla, ettei myrsky tehnyt suuria tuhoja myöskään teidän reviirillänne. Eloklaani selvisi myrskystä myös ilman sen suurempia tuhoja. Lupaamme pitää silmämme auki Loisketassun varalta. Eloklaani on myös saanut uuden oppilaan, Sypressitassu onkin tänään kokoontumisessa mukana. Olemme saaneet riveihimme myös uusia sotureita, kun Kultasiipi, Laventelitaivas, Ampiaispisto ja Mehiläislento ovat ansainneet soturinimensä. Eloklaanissa on kaikki hyvin ja valmistaudumme parhaillamme alkavaan Lehtisateeseen.” Kuunneltuani tarkasti Mesitähden sanoja, katsahdin Pyörretassua. Oppilas istui ruskea raidallisen naaraan vieressä, ja kertoi jotakin hänelle innoissaan. Huokaisin hiljaa, vielä äskettäin, hän oli pieni pentu, joka makasi vierelläni. Nyt hän on oppilas, ja parhain kissa maailmassa tietysti Mäyräkynnen jälkeen, kouluttaa pientä Pyörretassuani. Katselin Pyörretassua haaveillen, mutta ajatukseni katkesi, kun joku tönäisi kylkeäni. Ravistin päätäni, ja katsahdin hymyilevää Lumikkoviikseä. ”Oliko sinulla asiaa?” kysyin hymyillen. ”Olihan minulla, et ehtinyt vastata kysymkseeni”, Lumikkoviiksi sanoi iloisesti. ”No, elämä on nyt hiukan erilaista, tai siis, aika paljonkin! On vaikea taas tottua partiointiin, saalistamaan, ja heräämään aikaisin, kun on ollut kuusi kuuta makaamassa ja sai nukkua niin pitkään kuin haluaa”, sanoin hiukan huvittuneena. Lumikkoviiksi naurahti, ja katseli ympärilleen hymyillen. Emme ehtineet kauan jutella, kun Punatähti ilmoitti, että oli aika palata leiriin. Nousin ylös istualtani, ja kävelin muiden luo. Pyörretassu juoksi innoissaan luoksemme ja katsoi meitä innoissaan. ”Se Sypressitassu oli kiva! Harmi ettei Toivetassu päässyt mukaan”, Pyörretassu sanoi hiukan alakuloisena. Silitin lohduttavasti Pyörretassun selkää. ”Kyllä hänkin pääsee tänne aikanaan”, sanoin hymyillen. Punatähti lähti liikkeelle, ja kävelimme eteenpäin. Hymyilin Lumikkoviikselle. ”No mitäs tehtäisiin kun päästään leiriin?” kysyin hymyillen iloisesti.
// Lumikko?
