Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Toivepentu ja Pyörrepentu olivat juuri lähteneet pesästä leikkimään, jäin pesään yksin. Pentutarhassa oli yksinäistä, kun kukaan ystävistäni ei ollut siellä. Onneksi minulla oli Lumikkoviiksi, hän toi minulle joka päivä riistaa ja vettä. Mäyräkynsi kävi vierailuilla harvemmin, mutta tiesin hänen rakastavan minua paljon. Kaipasin jo metsässä juoksentelua, ja raitista ilmaa, mutta pennut piti ensin kasvattaa kuusikuisiksi. Pian he eivät enää juo maitoani, se ajatus tuntui oudolta. Olin ylpeä heistä, ja tulen aina olemaan. Otin mukavamman asennon, ja hengitin syvään tunkkaista ha maidon tuoksuista ilmaa. Kuulin käpälän askelia ulkopuolelta, katsahdin kuka tulee sisälle. Piristyin kun tunnistin tulijan olevan Toivepentu.
”Hei Toivepentu, onko kaikki hyvin, rakas?” Kysyin lempeästi Toivepennulta, joka oli juuri tullut pesään. ”On kaikki on hyvin.” Hän sanoi hymyillen ja istuutui makuusijan reunalle.
”Missä on Pyörrepentu? Tuliko teille riita?” Kysyin huolestuneena, Pyörrepentu oli melkein aina Toivepennun kanssa. Toivepentu katsahti minua.
”Ehkä pieni riita, kun leikimme hippaa. Pyörrepentu jäi ulos leikkimään sammalpallolla.” Hän vastasi ja katsoi ulos. Katsahdin itsekkin ulos ja näin Nuppujuovan, hänet oli juuri nimitetty soturiksi. Naaras leikki Pyörrepennun kanssa sammalpallolla. Katsahdin Toivepennun turkkia, halusin että pentuni näyttävät täydellisiltä. Toivepennun turkki oli hiukan takkuinen, pudistin päätäni rauhallisesti.
”Saanko sukia takkuista turkkiasi?” Kysyin lempeästi, valmiina sukimaan. Toivepentu katsahti minua häntääntyneenä.
”Ei kiitos, osaan itse sukia turkkini.” Hän sanoi ja nuolaisi muutaman kerran turkkiaan. Kehräsin iloisesti, rakastin pentujani niin paljon.
”Jännittääkö sinua oppilaaksi pääseminen?” Kysyin lempeästi hymyillen ja jatkoin kehräämistä.
//Toive?
