Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Oletko tyytyväinen pentujen nimiin?” Lumikkoviiksi kysyi hiljaa, melkein kuiskaten. Emme halunneet herättää muita. Otin mukavamman asennon ja katselin uupuneena Lumikkoviikseä. Haukottelin, ja katsoin pentujani.
”Olen, olen tyytyväinen. Nimet sopivat heille hyvin.” Sanoin uupuneena ja katsoin Lumikkoviikseä. Tuntui ihanalta, kun mista oli tullut kaksi uutta kissaa. Se tunne oli niin, ihana. Pennut tuntuivat lämpimiltä vasten vatsaani.
”Miltä se tuntui?” Lumikkoviiksi kysyi hiljaa, mutta uteliaasti. Katsahdin häneen väsyneenä, mitä hän tarkoitti.
”Siis mikä tuntui?” Kysyin hiljaa, hyvin uupuneena. Synnytys oli vienyt melkein kaikki voimani.
”Siis miltä synnytys tuntui?” Lumikkoviiksi kysyi hiljaa uudestaan. Katselin hajamielisesti pentutarhan kattoon. Miltä se tuntui?
”No se sattui, mutta kun se oli ohi, kipu hellitti.” Selitin hiljaa ja vilkuilin Pimentovarjoa, joka oli pentuineen vieressämme. Lumikkoviiksi nyökkäsi, hän katseli pentuja hymyillen. Painoin pääni käpällilleni, levuutin päätäni. Olin aika väsynyt. Haukottelin, Pyörrepentu käänsi kylkeä inisten. Nuolaisin pennun pää lakea. Hymyilin lempeästi Lumikkoviikselle.
”Minulla on nälkä, saankohan syödä nyt?” Kysyin nälkäisesti, minua janottikin jo paljon.
//Lumikko?
