Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Olin juuri herännyt uuteen mahtavaan päivään, jolloin voin taas partioida, saalistaa ja rupatella. Huokaisin iloisesti ja aloin sukimaan keskittyneesti pörheää häntääni, johon oli taas yön aikana ihmeellisesti ilmestynyt roskia. Nypin sammalhippuja hännästäni, ja sain siirtyä jo muuallekin kehoon. Suin tassujani, ja kiirehdin. En halunnut myöhästyä aamupartioista vain siksi että suin. Suin turkkini nopeasti loppuun ja jolkotin aukiolle. Henkäysvarjo oli jo aloittanut partioiden järjestämisen. Istahdin paikoilleni ja toivoin, toivoin että pääsisin partioon. Minun harmikseni, en päässyt aamupartioon. Huokaisin pettyneesti ja katsahdin ympärilleni seuran toivossa. Omaksi ilokseni näin Pyörretassun, rakkaan poikani oppilaiden pesällä, hän ei ollut vielä ilmeisesti päässyt harjoituksiin. Jolkotin tämän luo hymyillen, ja Pyörretassu käänsi sinivihreän katseensa minuun. ”Emo”, Pyörretassu sanoi iloisesti ja käveli rauhallisesti lähemmäs. Seisoin ja katsoin ylpeästi Pyörretassua, joka oli minua jo paljon pidempi. ”Olet kasvanut”, sanoin iloisesti hymyillen. Pyörretassu nyökkäsi ja käänsi katseensa kohti aukiota. ”Voi ei, pitää mennä harjoituksiin, hei sitten emo!” Pyörretassu hyvästeli ja jolkotti mestarinsa luo. Nyökkäsin tämän perään hyväksyttävästi ja ravasin kohti leirin uloskäyntiä. Kun kerran poikanikin menee harjoituksiin, niin piti minunkin tehdä jotain järkevää. Metsän raikkaat tuoksut olivat lempi asiani tässä maailmassa, huokaisin syvään ja raotin suutani haistaakseni hiiren tai jonkin muun saaliin. Pian kitalakeeni tarttui hiiren tuoksu. Seurasin tuoksua silmät sirilläni ja näin sen, hiiri nakersi jyvää muutaman ketun mitan päässä. Otin vaanimis asennon ja siristin silmiäni. Hiivin lähemmäs, ja hiiri nousi takajaloilleen ja tarkkaili ympäristöään. Olin hipihiljaa jaa hiiri jatkoi puuhiaan. Jännitin jalkani ja valmistauduin loikkaamaan, ja loikkasin niin että hiiri jäi loukkuun tassujeni alle. Purin hiiren kaulaan tappoiskun, ja saalis oli kuollut. Kaivoin tyytyväisenä kuoppaa, ja laskin hiiren sinne. Täytin kuopan nopeasti ja aloin etsimään muita hajuja. Pian nappasin kitalakeeni myyrän hajun, ja virnistin. Täältä tullaan myyrä! Seurasin hajua, ja kitalakeeni tarttui kissan hajua, en ehtinyt sen enempää miettiä sitä kun törmäsin jotain pehmeää päin. ”Au!” Sihahdin ja hieroin kuonoani multaisella käpälälläni. Loiskevarjo istui edessäni ja heilautti päätään. ”Olen pahoillani en tarkoittanut satuttaa”, sanoin pahoittelevasti nuorelle soturille, ja loin tälle pahoittelevan katseen. Loiskevarjo huokaisi. ”Ei se mitään”, kolli huokaisi ja nousi seisomaan. ”Nyt kun kerran törmäsimme, mitä jos saalistettaisiin yhdessä”, ehdotin kollille, jos tämä nostaisi meidän molempien mielialaa
