Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Kävelin Lumikkoviiksen perässä metsässä, naaras saattoi minua Sammakon luo. Minulla ei ollut hajuakaan, minne olimme menossa, joten seurasin vain Lumikkoviikseä. Saavuimme jo rajalle asti, ja Lumikkoviiksi ylitti sen oikein reippaasti. Emmin rajalla, halusin mennä Lumikkoviiksen perään, mutta en halunnut rikkoa soturilakia. ”Odota siinä vain”, Lumikkoviiksi huikkasi nopeasti. Huokaisin ja istahdin aloilleni, onneksi ei tarvinnut rikkoa soturilakia.
En kuullut mitä Lumikkoviiksi sanoi oranssille kolli kissalle, mutta hän ilmeisesti kutsui tämän alas puusta. He tulivat lähemmäksi rajaa, ja koskettivat toistensa neniä tervehdykseksi. ”Tässä on paras ystäväni Orvokkisydän”, Lumikkoviiksi esitteli minut oranssille kollille. Nyökkäsin hänelle hyväksyvästi. ”Minulla on uutisia enkä tiedä miten otat tämän mutta odotan pentujasi”, hän jatkoi, ja Sammakko aloitti kehräämisen. ”Sehän on hyvä uutinen! Miksi näytät noin surkealta?” Sammakko kysyi iloisesti kehräten, hän ilahtui suuresti Lumikkoviiksen pennuista, mutta en uskonut Lumikkoviiksen olevan yhtä hilpeä tästä uutisesta. ”Meidän täytyy saalistaa ja palata leiriin nyt”, huomautin keskeyttääkseni tilanteen, en halunnut muiden epäilevän meitä mistään, se olisi aivan kauheaa. Lumikkoviiksi nyökkäsi, ja hyvästeli Sammakon nopeasti, livahdimme tiehemme, jättäen Sammakon rajalle. Ennen kuin palasimme leiriin asti, saalistimme hiukan. Tosin, Lumikkoviiksi sai vähän riistaa, mutta onneksi sain monta, niin Lumikkoviiksen ei tarvitse rasittaa itseään liikaa.
Olin juuri saattanut parhaimman ystäväni Lumikkoviiksen leiriin, ja olin huolissani vaaleanharmaasta naaraasta. Hän oli tullut tiineeksi, ja isä oli erakko nimeltään Sammakko. Kun sain kuulla tämän tiedon, olin kauhistunut. En pystynyt ajattelemaan, että Lumikkoviiksi tapaili salaa erakkoa, ja sai vielä tämän kanssa pentuja. Kuten itse tiedän, tiineenä oleminen on raskasta aikaa, varsinkin Lumikkoviiksellä. Pyrin olemaan niin hyvä tuki hänelle kuin pystyn, vaikka menettäisin henkeni. Tekisin ihan mitä vain Lumikkoviiksen puolesta, ihan mitä vain, nyt, ja ikuisesti. Suuntasin kohti oppilaiden pesälle, haluan tarkastaa miten pentuni voivat. Löysin heidät istumasta oppilaiden pesän edustalla, hymyilin heille lempeästi. ”Miten voitte? Miten koulutus edistyy?” kysyin Pyörretassulta ja Toivetassulta. Pyörretassu röyhisti rintaansa, ja otti ylpeän ilmeen. ”Minulla menee mainiosti, ja Lumikkoviiksi sanoi että olen taitava”, Pyörretassu selitti ylpeillen. ”Mutta hän on vaikuttanut jotenkin huonovointiselta, onko hän sairas? Eikai hän kuole?” Pyörretassu jatkoi huolestuneesti. Sydämmeni tuntui jättävän lyönnin väliin, hymyilin kuitenkin hermostuneesti. Pyörretassun ei tarvinnut tietää tästä mitään. ”Hän on hiukan huonovointinen, mutta kyllä hän pärjää”, vastasin purien hammasta. Valehteleminen omalle pennulle vihlaisi sydäntäni, mutta tein tämän Lumikkoviiksen puolesta. ”Entä sinä Toivetassu?” kysyin keskeyttääkseni tämän hermostuttavan tilanteen. ”Hyvin”, Toivetassu vastasi lyhyesti. Nyökkäsin varovasti ja hymyilin. ”Onko kaikki hyvin emo?” Pyörretassu kysyi kallistaen päätään. ”On, mainiosti, menen nyt juttelemaan isänne kanssa”, vastasin hermostuneesti, ja poistuin nopeasti paikalta. Etsin Mäyräkynttä tarkkaavaisesti, missä hän on? Huokaisin helpotuksesta, kun näin tutun hahmon, ja haistoin Mäyräkynnen ihanan tuoksun. Jolkotin nopeasti tämän luo ja hymyilin iloisesti, vaikka tunsin kaikkea muuta kuin iloa. ”Tervehdys rakas”, Mäyräkynsi kehräsi. Kehräsin takaisin, ja istahdin tämän viereen. Painoin pääni kiinni tämän kylkeen ja huokaisin. ”Pitkästä aikaa voimme viettää aikaa kahdestaan, eikä tarvitse kaitsia Pyörretassua ja Toivetassua”, sanoin huokaisten. Mäyräkynsi kehräsi ja nuolaisi päälakeani. ”Onko kaikki hyvin? Vaikutat huolestuneelta”, isokokoinen kolli huomautti hymyillen. ”Ei ole, olen huolissani Lumikkoviiksestä”, sanoin huokaisten, ja vilkaisin suuntaa missä hän istuskeli. Lumikkoviiksi jutteli Huomenkyyhkyn kanssa, onneksi joku muukin oli hänelle seuraksi. ”Miksi olet huolissani Lumikkoviiksestä? Hän on vain ollut hiukan huonovointinen, ei se mitään vakavaa voi olla”, Mäyräkynsi sanoi. Nyökkäsin varovaisesti. ”Kävimme tänään tapaamassa Hehkuaskelta”, sanoin huokaisten. Mäyräkynsi käänsi katseensa minuun, hän näytti huolestuneelta. ”Mitä hän sanoi?” Mäyräkynsi kysyi nopeasti, ja vaikutti tosissaan huolestuneelta. Viitoin Mäyräkynttä kumartumaan, että voisin kuiskata hänen korvaansa. ”Hän odottaa erakon pentuja, hän vei minut tänään tapaamaan sitä erakkoa, sen nimi taisi olla Sammakko. Hän vaikuttaa mukavalta, mutta en tiedä mitä seuraamuksia tästä tulee Lumikkoviikselle”, kuiskasin Mäyräkynnen korvaan. Kolli nousi tavalliseen asentoonsa ja katsoi Lumikkoviiksen suuntaan ällistyneenä. ”En olisi uskonut, Lumikkoviiksi odottaa pentuja”, Mäyräkynsi sanoi ja naurahti. Mäyräkynnen seura sai minut paremmalle tuulelle, ja aloin taas kehrätä. ”Ehkä tämä ei olekkaan niin kauheaa kuin luulin”, sanoin hymyillen. Mäyräkynsi käänsi katseensa minuun ja kehräsi. ”Olisiko kiva saada toinen pentue samaan aikaan Lumikkoviiksen kanssa? Minulle se kävisi ainakin”, Mäyräkynsi kysyi kehräten. Katsoin Mäyräkynttä totisena. ”Ei käy, minä nautin nyt vapaudesta. Voit saada ehkä lisää pentuja vasta kun edelliset ovat kasvaneet sotureiksi”, sanoin tuhahtaen, ja nuolaisin tassuani. ”Selvä selvä, älä nyt suutu, se oli vain hyvä ehdotus”, Mäyräkynsi sanoi rauhoittavasti. Purskahdin nauruun ja hymyilin. ”En minä suuttunut, en vain vielä halua enempää pentuja”, selitin kehräten Mäyräkynnelle. Mäyräkynsi naurahti ja kehräsi. ”Olen niin ylpeä pennuistani, jonain päivänä heistä tulee vielä suuria sotureita”, sanoin huokaisten ja katselin Pyörretassua ja Toivetassua.
// Mäyränen? <3
