Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Oletko koskaan ajatellut mitä reviirien ulkopuolella on?” Lumikkoviiksi kysyi haaveilevasti. Nyökkäsin ja katsoin taivaalle.
”Olen, monia kertoja. Minusta reviirien ulkopuolella maailma jatkuu ja jatkuu. Eikä lopu koskaan.” Sanoin haaveilevasti ja katselin taivasta. Lumikkoviiksi nyökkäsi vastaukseksi. Aloin tuntea jo väsymystä. Silmäni alkoivat lupsahdella kiinni, ja ryhti katosi. Lumikkoviiksi pukkasi minua hellästi kylkeen.
”Jos sinua väsyttää mene nukkumaan, tulen pian.” Hän sanoi kehräten. Nyökkäsin väsyneesti ja laahustin sisälle sotureidenpesään. Mäyräkynsi nukkui jo omalla sammalvuoteellaan. Lysähdin omalleni ja suljin silmäni väsyneenä. Nukahdin hyvin pian.
*Kuluu muutama päivä*
Jo muutaman päivän ajan minulla on ollut raskas olo. Vatsani oli hiukan pullistunut, ja luulen että olen lihonnut. Saalistamisesta tai partioinnista ei ole tullut mitään. Olen yrittänyt syödä mahdollisimman vähän, mutta ei sekään auttanut. Minulla oli enää yksi vaihtoehto, käydä parantajanpesällä. Kävelin pesään ja nyökkäsin Hehkuaskeleelle.
”Mikä sinulla on? Et näytä kipeältä eikä haavojakaan ole.” Hehkuaskel sanoi kun järjesteli yrttivarastoja.
”Minulla on ollut hieman raskas olo, ja olen ehkä lihonnut. Eikä vähemmän syöminenkään auttanut. En kai ole sairas?” Selitin tapahtumat, olin hiukan huolissani.
”Käy makuullesi tuohon, niin otan selvää.” Hehkuaskel sanoi ja osoitti yhtä vuoteista. Kävin makuulleni vuoteelle, tuntui paremmalta makoilla kuin seisoa. Hehkuaskel liu’utti käpäliään pitkin vatsaani. Pian hän lopettikin, hän hymyili onnellisesti.
”No mitä se on?” Kysyin hämmentyneenä Hehkuaskeleen hymystä.
”Onnitteluni, odotat pentuja!” Hehkuaskel sanoi onnellisesti kehräten. Pentuja… vihdoin!
”Kiitos!” Sanoin innostuneena ja juoksin salaman aukiolle.
”Mäyräkynsi! Lumikkoviiksi! Mäyräkynsi! Lumikkoviiksi!” Huusin ystävieni nimiä onnellisena. Muut kissat käänsivät katseensa minuun, ilahduin kun huomasin Mäyräkynnen ja Lumikkoviiksen juoksevan nopeasti luokseni.
”Mitä on tapahtunut? Miksi olet niin iloinen?” Mäyräkynsi kyseli huolestuneena ja huohotti. Lumikkoviiksi huohotti hänen vieressään.
”Kuulkaa, minä odotan pentuja ja olen niin innoissani!” Sanoin iloisesti hyppien. Lopetin sen pian kun hengästyin.
//Mäyrä? (Lumikko vois nyt olla sivullisena)
