Orvokkisydän

267 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Ruska

”Uskotko sinä niin?” Lumikkoviiksi kysyi kyyneleet silmistä valuen, minun kävi sääliksi Lumikkoviikseä. Höyhentassu paran vei kaksijalka, minä vain mietin minne hänet vietiin.
”En usko, Höyhentassu on sisukas kissa. Hän selviää ihan missä vain, jopa hirviön sisällä.” Sanoin lohduttavasti ja silitin Lumikkoviiksen lapaa hellästi. Lumikkoviiksen naamalle tuli pieni hymy, hän piristyi hiukan.
”Uskotko että hän ei enää palaa?” Hän kysyi ja kyyneleet valuivat yhä silmistä. Huokaisin hiljaa, ja silitin hänen lapaansa.
”Uskon että hän palaa joskus, hän on niin urhea, että pystyy mihin vain.” Sanoin rohkeisevasti ja hymyilin lempeästi. Lumikkoviiksi hymyili jo leveämmin, mutta ilme muuttui pian.
”Mitä jos Höyhentassu kuolee? Hän ei ehtinyt käydä koulutusta loppuun?” Lumikkoviiksi kysyi paniikissa. Rauhoittelin häntä ja katsoin suoraan silmiin.
”Höyhentassu selviää kaikkien petojen kynsistä, ei taistellen, vaan miettien. Hän on niin urhea, että hän pääse ihanmihin vain. Ja nyt, lopetetaan murehtiminen. Tuletko katsomaan pentuja piristykseksi? Minun pitäisi jo muutenkin mennä hoitamaan niitä, pennuilla on jo varmasti nälkä.” Sanoin lempeästi hymyillen, minusta oli ihanaa olla Lumikkoviiksen tukena, ja hän oli minun tukena, vaikeina aikoina. Ikuisesti.
”Joo,mennään vain!” Lumikkoviiksi sanoi iloisemmin. Kuivasin vielä tassuillani kyyneleet, ja hymyilin. Lumikkoviiksi nousi ylös, hän oli itkemisen jäljiltä aika hutera. Menin hänen viereensä ja pidin pystyssä, ettei hän kaadu. Kävelin sisään pentutarhaan, jossa pentuni mönkivät pitkin lattiaa.
”Onko nälkä? Emo palasi!” Sanoin pennuille lempeästi hymyillen. Kävin makuulleni vuoteelle, ja Lumikkoviiksi istui melkein vieressäni. Pennut tulivat luokseni.
”Pian ne avaavat silmät, ja kävelevät. Ja kun ne osaa kävellä, voit leikkeiä heidän kanssaan.” Sanoin kun pennut aloittivat aterioinnin. Lumikkoviiksi hymyili lempeästi. Katsahdin pentujani, ne olivat täydellisiä.
”Hae itsellesi syötävää, näytät nälkäiseltä.” Sanoin iloisesti ja naurahdin.

//Lumikko?

Author: Elandra