Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Saitte minut.” Mäyräkynsi sanoi antautuvasti ja naurahti. ”Vienkö heidät ulos?” Hän kysyi ja katsoi minua silmissään loistaen rakkaus. Naurahdin ja poimin pennut pois Mäyräkynnen päältä.
”Ei vielä, ensin heidän pitää syödä ja peseytyä.” Sanoin rakastavasti mutta topakasti. Pyörrepentu ja Toive pentu näyttivät närkästyneiltä.
”Emo! Ei minulla ole nälkä ja olen ihan puhdas!” Pyörrepentu marisi ja katsoi närkästyneenä ulos pesästä. Pudistin päätäni kun näin Pyörrepennun takkuisen ja sammaleisen turkin, sama pätee myös Toivepentuun.
”Ensin pesu, sitten syötte. Teille tulee kuitenkin nälkä kun leikitte ulkona, joten paras syödä nyt.” Sanoin rakastavasti ja katsahdin hymyillen Mäyräkynttä. Vedin Pyörrepennun lähemmäs pestäväksi, työnsin Toivepennun Mäyräkynnen pesettäväksi.
”Pesisitkö hänet? Tulisi nopeammin valmista.” Sanoin hänelle kehräten rakkaudesta. Mäyräkynsi kehräsi ja nyökkäsi. Aloin nuolemaan pitkin vedoin Pyörrepennun turkkia, sain kieleeni paljon sammalia, yskäisin muutaman kerran. Pennut olivat pian puhtaita, mutta he olivat edelleen närkästyneitä.
”Voidaanko nyt mennä ulos?” Toivepentu aneli ja heilautti häntäänsä kärsimättömänä. Mäyräkynsi pudisti päätään ja naurahti.
”Ette vielä, emonne sanoi että teidän pitää syödä.” Mäyräkynsi sanoi ja työnsi pennut luokseni. Pian he saisivat tuoresaalista, mutta vielä heidän piti juoda maitoa. Pennut aloittivat ruokailun vastahakoisesti, mutta pian he söivät innostuneesti. Kosketin kuonollani Mäyräkynnen kuonoa.
”Mitä mieltä olet heistä?” Kysyin rakastavasti ja katsahdin ruokailevia pentuja.
”Ne ovat maailman ihanimpia, ja muistuttavat meitä paljon.” Hän sanoi ja katseli pentuja rakastavasti.
”Toivepentu on perinyt silmänsä sinulta, ja turkin värityksen meiltä kummaltakin. Ruumiinrakeenteen hän on kyllä perinyt enemmän minulta, kuin sinulta.” Sanoin katsellessani Toivepentua. Mäyräkynsi nyökkäsi ja hymyili lempeästi.
”Pyörrepentu on perinyt silmänsä meiltä molemmilta, sinisen ja vihreän yhdistelmä. Turkin pohjaväri on peritty minulta, ja kuviointi enemmän sinulta. Ruumiinrakenne on peritty minulta, hän on suurikokoinen niin kuin minä.” Mäyräkynsi sanoi ja katseli Pyörrepentua. Istuimme hetken hiljaa, odotellen pentujen olevan valmiita.
”Olemme valmiita!” Toivepentu ja Pyörrepentu sanoivat samaan aikaan. Nyökkäsin kehräten ja nousin ylös. Venyttelin makoilusta kankeita raajojani ja kävelin Mäyräkynnen perässä ulos pentutarhasta. Ulkona oli kaunis sää, aurinko paistoi täyttä mittää, mutta ilma oli hiukan kostea.
”Mitä haluatte leikkiä? Minä ja isä leikitään kanssanne.” Sanoin kehräten rakastavasti ja nuolaisin Mäyräkynnen poskea.
//Mäyrä? Toive?
