Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Olette nukkuneet nyt täällä kaksi päivää putkeen”, Hehkuaskel selitti meille, nostin päätäni heikosti. Kaksi päivää!? Se on kauan, sain varmasti kovan tällin. ”Muistatteko mitä on tapahtunut?” Hehkuaskel kysyi uteliaasti. ”Joku hyökkäsi”, mutisin yrittäessäni muistaa mitä kaksi päivää sitten tapahtui. ”Kettu ehkä”, sanoin kun muistin punaruskean hahmon. ”Me haavoituttiin ja kettu kuoli”, Loiskevarjo selitti Hehkuaskeleelle. ”Onnistuitko saamaan kaikki haavat pois?” hän kysyi nopeasti. ”Suurimman osan. Tulkaa sanomaan, jos johonkin sattuu. Tulee sattumaan vielä monta päivää. Mutta, teillä kummallakin jäi arpia”, Hehkuaskel sanoi hiukan pahoittelevasti. Voi ei, en ole enää kaunis jos minulla on arpia! Hehkuaskel ojensi Loiskevarjolle vettä, hän näytti kauhistuneelta nähdessään kuvajaisensa. ”Saanko minäkin nähdä itseni?” kysyin. Hehkuaskel ojensi veden minulle. Katsoin silmät pyöreinä kauhusta kuvajaistani. Kuonollani oli iso arpi, ja korvasta oli revennyt palanen. Selässäni puolestaan oli monta raavinta ja purema arpia. Katsoin järkyttyneenä pois kuvajaisestani, ja silmistäni valui kyyneliä. ”Ei, ei tämä ole totta! Näen unta”, huudahdin ja katselin hätääntyneenä ympärilleni. ”Valitettavasti tämä on totta”, Hehkuaskel sanoi pahoittelevasti. Käperryin pieneksi palloksi ja itkin hiljaa, miksi? Miksi? Loiskevarjo laittoi häntänsä häntäni päälle lohduttavasti. Käänsin katseeni tähän kolliin, oliko hänellä jotain sanottavaa?
// Loiske?
