Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Orvokkisydän avasi silmänsä ja haukotteli. Hänellä oli eriskummallinen olo. Naaras nousi istumaan, ja tunsi, että hänen vatsansa oli painavampi. Orvokkisydän hihkaisi onnesta, hän tiesi kokemuksella jo, että odotti pentuja. Naaras nousi hyväntuulisesti seisomaan ja käveli Mäyräkynnen luo, joka kuorsasi vuoteellaan. Naaras tökki kumppaninsa kuonoa tassullaan ja hymyili. Mäyräkynsi nosti päätään ärtyneenä, mutta nähtyään Orvokkisydämmen aurinkoisen hymyn, tämä katsoi toista kysyvästi.
”On tapahtunut jotain ihanaa!” Orvokkisydän hihkui ja hyppi innoissaan ympärää. ”No mitä tämä ihana on?” Mäyräkynsi kysyi naurahtean. Orvokkisydän nuolaisi kumppaninsa päälakea ja kehräsi.
”Odotan pentuja! Minä tunnen sen!” Orvokkisydän kehräsi ja nuolaisi Mäyräkynnen poskea. Mäyräkynnen kasvoilla oli aluksi hänmentynyt ilme, mutta tämän ilme lämpeni nopeasti.
”Odotatko? Sehän on mahtavaa!” Mäyräkynsi naukaisi kehräten, ja kosketti hellästi kounollaan Orvokkisydämmen kuonoa.
”Menen ilmoittamaan tästä Hehkuaskeleelle”, Orvokkisydän totesi, ja tassutti ulos sotureiden pesästä. Hän käveli nopeasti parantajan pesälle, ja pujahti sisään.
”Hehkuaskel?” Orvokkisydän kysäisi, kun näki mustan naaraan. Hehkuaskel kääntyi kohti Orvokkisydäntä ja katsoi tätä kysyvästi.
”Tulin vain ilmoittamaan että odotan Mäyräkynnen pentuja”, Orvokkisydän naukaisi kehräten. Hehkuaskel hymyili.
”Hyvä tietää, sinun olisi paras mennä jo pentutarhaan”, Hehkuaskel totesi, ja hoputti Orvokkisydäntä. Orvokkisydän jolkotteli pentutarhaan, ja Lumikkoviiksi katsoi naarasta iloisesti.
”Tulitko tervehtimään minua ja pentuja?” Lumikkoviiksi kysyi. Orvokkisydän pudisti päätään ja hymyili salaperäisesti. Lumikkoviiksen pennut katsoivat hölmistyneinä toisiaan.
”Minä odotan pentuja!” Orvokkisydän ilmoitti kehräten. Lumikkoviiksi pomppasi pystyyn ja syöksyi Orvokkisydämmen vierelle.
”Paljon onnea! Olen niin iloinen!” Lumikkoviiksi sanoi kehräten, myös Kirkaspentu näytti olevan iloinen.
”Jee! Saadaan kivoja kavereita”, Kirkaspentu hihkui Taivaspennulle, joka hymyili ujosti. Orvokkisydän kävi makuulleen sammalvuoteelle ha katseli Lumikkoviikseä hymyillen.
”Pentusi saavat hyvää leikkiseuraa”, Orvokkisydän sanoi hymyillen. Lumikkoviiksi nyökkäsi ja asettui makuulleen takaisin omalle vuoteelleen. Orvokkisydän ja Lumikkoviiksi vaihtoivat vielä hetken kieliä. Orvokkisydän päätti ottaa tirsat, ja asettui mukavaan asentoon, ja nukahti.
