Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
”Haluaisin saada sinut kumppanikseni. Oliko se liikaa?” Mäyrätassu kysyi täristen ujoudesta. Sydämmessäni tuntui kuohahtavan rakkaus. Ei se ollut liikaa, vaan täydellistä. Minäkin tahdon hänet kumppanikseni, vaikka mikä olisi! Mäyrätassu on se oikea, minulle valittu.
”Niin minäkin.” Vastasin lempeällä äänellä, ja aloin itkeä ilosta. Mäyrätassu hymyili ja pyyhki hellästi tassullaan kyyneleeni, hymyilin yhtä lempeästi takaisin. Olimme hetken hiljaa. Katselimme toisiamme. Mitäköhän mieltä kolli on minusta? Mäyrätassu näytti upealta, vaikka hänen toinen silmä olikin paisunut. Tunsin sydämmessäni kuinka paljon rakastan häntä, hän on elämäni rakkaus. Josta en tule luopumaan.
”Tuletko viereeni?” Hän kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Totta kai halusin mennä hänen viereen! Kömmin omalta vuoteeltani Mäyrätassun vuoteelle. Nojauduin vasten kollin suurta vartaloa, ja kehräsin. Huomasin nyt kuinka iso Mäyrätassu oli, ja minä olin aivan pieni. Naurahdin asiaa mielessäni. Mäyrätassu oli tosi lämmin, häneen oli niin mukava nojaa.
”Olet ihana!” Sanoin lempeän onnellisesti, ja otan mukavamman asennon. Mäyrätassun vieressä oli ihanaa, rakastin häntä niin paljon. Halusin kertoa sen hänelle, mutta olin liian ujo.
”Sinäkin olet ihana.” Hän vastasi, ja painoi päänsä minun pääni päälle. Kehräsin vastaukseksi, Mäyrätassu oli niin ihana! En pystynyt enää peitellä rakkautta, nyt se oli pakko päästää valloilleeen.
”Tiedän että on vielä aikaista, mutta rakastan sinua!” Sanoin hyvin lempeästi ja katsoin Mäyrätassua silmiin. Tunsin kuinka turkin alla punastuin. Minua hiukan pelotti mitä Mäyrätassu minulle vastaa, katselin yhä toiveikkaasti kollia silmiin.
//223 sanaa
//Mäyrä? <3
