Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
Mäyrätassun kertoma tarina oli ihmeellinen, itse asiassa en ollut kuullut montaa. Minulla ei ollut emoa tai isää kertomassa tarinoita. Kun sitä ajatteli se tuntui, surulliselta. Isäni oli kuollut ennen syntymääni, emoni oli kuollut synnytyksessä ja minulla ei ollut sisaruksia. Ei perhettä, mutta Mäyrätassu ja Lumikkotassu olivat minun perheeni. Ikuisesti.
”Sinun emosi oli varmasti ihana.” Sanoin hiljaa ja kehräsin.
”Niin, hän oli.” Hän vastasi ja hänen katseensa umentui hiukan surusta. Hänkin oli menettänyt oerheensä, niin kuin minäkin. Katselimme hiljaa tähtiä ja kuuta, toisiimme painautuneena. Minua alkoi hiukan väsyttää, mutta halusin valvoa yhdessä Mäyrätassun kanssa ja kertoa hänelle unelmistani.
”Kerron sinulle oman unelmani.” Sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen. Mäyrätassu höristi korviaan ja nyökkäsi.
”Minun unelmani on perustaa perhe, ha päästä soturiksi.” Sanoin ja huokaisin. Mieleni teki lisätä sinun kanssani, mutta se oli hiukan liikaa pyydetty minulta.
”Sinulla on hyvät unelmat, jotka saavutat varmasti.” Hän sanoi ja kehräsi. Kehräsimme toisiimme painautuneina. Muistin juuri että minun piti kysyä häneltä yksi juttu.
”Mennäänkö huomenna harjoittelemasn yhdessä?” Sanoin lempeästi ha hymyilin herttaisesti.
”Mennään vain!” Hän vastasi ja hymyili myös. Varissulka käveli paikalle, hän katseli meitä hämmentyneesti.
”Nyt nukkumaan, ettekö näe että on yö!” Hän sanoi hiukan vihaisesti ja pysähtyi. Kävelimme sisälle oppilaiden pesään, kuulin kun Varissulka käveli pois.
”En halua vielä nukkua.” Sanoin ja kävin makuulle vuoteelleni. Mäyrätassukin kävi makuulleen omalle vuoteelleen, joka oli minun vieressäni.
”En minäkään.” Hän vastasi ja katsoi minua lempeästi.
”Jutellaan jostakin ennen nukkumaan menoa!” Sanoin hiljentäen ääntäni, kun huomaan Lumikkotassun kääntävän kylkeä.
//240 sanaa
//Mäyrä? <3
