Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
”Oletko jo Mäyrätassun kumppani?” Lumikkotassu kysyi yllättävästi, hätkähdin kysymystä. Mitä ihmettä? ”Anteeksi ei tarvitse vastata jos et halua.” Hän sanoi pian. Katsoin häntä silmiin.”Itse asiassa, ei olla vielä.” Sanoin rauhallisesti kehräten. Tuntui oudolta kun hän kysyi tuollaisia, haluan kumppanin. Mutta vasta soturina. ”Haluatko sinäkin kumppanin joskus?” Kysyin nuolaisijen välissä, aion pestä itseni perusteellisesti. Joten pesin hännästäni roskia. ”Kyllä, joskus saan varmasti.” Hän vastasi hiukan hämmentyneenä. Minusta Lumikkotassu oli kaunis, kyllä hän varmasti kumppanin saa. Minäkin olin jo melkein kumppani Mäyrätassun kanssa, eikä minua haittaa vaikka kollille tapahtuisi vaikka mitä. Olimme hiljaa hetkisen, halusin olla Mäyrätassun kanssa. Mutta kollia ei vieläkään näkynyt. Tunsin vatsassani vihlaisun, kuin joku olisi viiltänyt kynsillä. Ähkäisin tuskissani ja katsoin Lumikkotassua pelokkaasti, hän vavahti kun huomasi minun tuskan.
”Hae, Hehkuaskel.” Vaikersin pienellä äänellä ja ryömin kohti parantajan pesää. Lumikkotassu auttoi minua parantajan pesälle. Minua alkoi oksettaa ja pidättelin oksennusta rohkeasti. Oksensin parantajan pesän lattialle, Hehkuaskel katsoi minua järkyttyneenä. Hän haki pikaisesti yrttejä ja syötti ne minulle. Nieleminen oksetti. Oksendin yrttien avulla vatsani tyhjäksi. Mikä minulla oli? ”Et kai ole syönyt variksenruokaa?” Hehkuaskel naukaisi toruvasti. ”En! Söin eilen myyrän ja äaken hiiren.” Sanoin vasta lauseeksi huonovointisena ja kiihtyneenä. ”No sitten syyllinen oli myyrä.” Hän sanoi. ”Mene lepäämään äläkä syö tänään mitään.” Nyökkäsin ja Lumikkotassun saattelemana pääain oppilaiden pesään. Mäyrätassu nukkui paikallaan, mikäköhän hänellä oli? Käperryin pedilleni. Tunsin nälkää mutta en saanut syödä. Lumikkotassu istui vieressäni. ”En halua nukkua, voin levätä näinkin.” Sanoin ja otin mukavan asennon.
//239 sanaa
//Lumikko?
