Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
Katselin hiukan kateellisena kun Mäyrätassu auttoi sukimaan Lumikkotassua. Oliko tuo rakkautta vai auttamista? Sitä oli vaikea tulkita, mutta tiesin olevani korviin asti rakastunut Mäyrätassuun. Lumikkotassu näytti haluavan olla koko ajan kollin lähellä, ja se oli hiukan ärsyttävää. Olimme hyviä ystäviä pennuista asti, enkä halua rikkoa välejämme. Hän oli ainoa ystäväni täällä. Mäyrätassu oli ihastus, mutta en ollut vielä puhunut hänelle. Täytyy kerätä rohkeuteni ja puhua hänelle tänään. Huomasin Mäyrätassun katsovan minua. Säikähdin ja käänsin katseeni muualle, toivottavasti hän ei huomannut. Huomasin heidän mestareiden tulevan, he menivät harjoittelemasn! Yhdessä! Ja minä joudun aivan varmasti metsästystä harjoittelemaan! Tuntui epäreilulta, mutta kyllä minäkin pääsen ja vielä Lumikkotassun tai Mäyrätassun kanssa! Kuulin käpälän askelia, käänsin päätäni ja näin Varissulan kävelevän luokseni.
”Mennään metsästys harjoituksiin Orvokkitassu.” Varissulka sanoi ja käveli kohti leirin uloskäyntiä. Kävelin hänen peräänsä. Tunsin hiemam yloeyttä, ensimmäiset harjoitukset! Kävelimme eteenpäin, näin kun Lumikkotassu harjoitteli taistelua Mäyrätassua vastaan. He olivat taitavia. Huokaisin, tykkäsiköhän Mäyrätassu minusta? Ei varmaan, mutta minun piti kertoa tunteeni hänelle, joskus. Tai aika pian kun Lumikkotassu oli hänessä kokoajan vain kiinni. Saavuimme metsäaukiolle. Taidamme harjoitella täällä.
”Vaanimis asennossa painaudu melkein maata vasten ja pidä häntää ylhäällä, ettei saalis huomaa ääntäsi. Kokeileppa hiipiä tuossa asennossa.” Varissulka sanoi ohjeita ja nyökkäsi minulle, että voin suorittaa.
Tein työtä käskettyä, otin asennon ja Varissulka tuli korjaamaan asentoani. Kokeilin hiipiä mutta lumi narisui tassujeni alla kova äänisesti.
”Ei noin! Näin!” Varissulka sanoi ja otti saman asennon.
Tajusin itsekin mitä tein väärin ja otin asennon uudestaan, hiivin eteenpäin melko äänettömästi ja Varissulka näytti ylpeältä.
”Kokeileppa napata tuo oksa, kuvittele että se on saalis.” Varissulka ohjeisti ja osoitti hännällään oksaa joka lojui lähelläni. Kiinnitin katseeni oksaan. Hiivin äänettömästi sitä kohti. Jännitin lihakseni ja hyppäsin oksan päälle.
”Hyvä, osaat jo hyvin!” Varissulka naukaisi ylpeänä.
Tein saman muutaman kerran ja katsoin ylpeänä mestariani.
”Hyvä! Nyt on hyvä aika kokeilla elävään saaliiseen. Etsi haju ja nappaa se!.” Varissulka sanoi selkeästi ja antoi minun mennä. Haistelin ilmaa tarkkaavaisesti kun käveli. Haistoin hieman hiirtä ja kävelin hajua kohti. Pieni hiiri söi jotain hangella, menin vasnimis asentoon ja hiiven lähemmäs. Ponnistin ja hyppäsin, mutta en osunut hiireen ja se juoksi pois. Katselin hieman suruissani sen perään.
”Ei se haittaa, en minäkään saanut ensimmäistä kiinni” Varissulka sanoi lohduttavasti. ”Voit mennä etsimään uuden”. Nyökkäsin ja piristyin. Haistelin ilmaa jälleen. En haistanut mitään. Kävelin eteenpäin ja löysin heikon hajun, ja se kuului hiirelle. Kävelin hajua kohti ja näin hiiren vipeltävän hangella. Menin vaanimis asentoon ja tähtäsin hiireen. Hiivin lähemmäs, hyppäsin. Ja sain sen ensimmäisen saaliini! Kävelin hiiri hampaidsani ylpeänä mestarini luo.
”Hienoa Orvokkitassu!” Kolli sanoi ylpeänä.
Kävelimme leiriä kohti, ja olin ylpeä hiirestä. Saavuimme leiriin ja näin Mäyrätassun tulevan parantajan pesästä. Lumikkotassu juoksi hänen luokseen ja painautui kylkeen ja alkoi kehrätä! Suuni loksahti auki järkytyksestä, ja hiiri putosi maahan. Oliko Lumikkotassu hänessä jo noin kiinni? Nostin hiiren ja vein tuore saalis kasaan. Olin jo hiukan vihainen Lumikkotassulle, mutta jos näyttäisin vihani, Mäyrätassu ei enää ainakaan haluaisi minua. Pyyhkin vihan pois ja rauhoituin. Jos vain olen ystävällinen Lumikkotassu ja Mäyrätassua kohtaan, tämä saattaa onnistua. Kävelin rennosti kehräävien kissojen luokse ja istuuduin heidän eteen.
”Päivää Mäyrätassu ja Lumikkotasu. Olin tänään harjoittelemassa metsästystä ja sain ensimmäisen riistani!” Sanoin heille ystävällisesti ja hiukan ylpeästi.
//524 sanaa
//Mäyrä? Lumikko?
