Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
”Haluaisin itse olla Lumikkohäntä tai jotain sellaista,” Lumikkotassu sanoi ylpeästi ja iloisesti. ”Mutta minkä haluaisit omaksi nimeksesi?” Hän kysyi ja katsoi minua. Mietin hetken mikä olisi minun soturinimeni.”Ehkä Orvokkihalla tai Orvokkituuli!” Sanoin ylpeästi hymyillen. ”Sinulle sopisi myös Lumikkoturkki!” ”Hienot nimet! Lumikkoturkki…” Hän vastasi ja alkoi miettiä Lumikkoturkkia.”Haluatko soturina pentuja?” Kysyin ja käänsin päätäni. Lumikkotassu hymyili vastaukseksi. ”Totta kai, pennut ovat ihania!” Hän vastasi iloisesti kehräten. ”Mennäänkö huomenna harjoittelemaan yhdessä taistelua, ja otetaanko Mäyrätassukin mukaan?” Kysyin ja katsoin Lumikkotassua toiveikkaasti. ”Mennään vain!” Hän vastasi iloisesti ja hymyili. ”Onkohan soturina kivaa?” Kysyin mietteliäästi. ”Varmasti! Saa lähteä yksin leiristä, ilman rajoitteita!” Hän vastasi ja silmät kirkastuivat. Hymyilin iloisesti, katsahdin taivaalle ei ollut vielä pimeää. En oikein tiennyt mitä tehdä seuraavaksi, mutta jatkoimme kielen vaihtoa innokkaasti. Jutustelimme hetken tulevasta, yritimme arvailla tulevaisuutta. Arvelin että Mäyrätassusta tulee kumppanini, ja Lumikkotassu on ikuisesti paras ystäväni! Arvailimme myös, että jos saamme pentuja, kuinka monta? Meillä oli hauskaa. Kuulin leirin sisääntulolta käpälän askelia. Käänsin pääni nopeasti. Näin Mäyrätassun palaavan mestarinsa kanssa. Hihkuin ja nousin ylös. ”Mennään tervehtimään häntä!” Sanoin iloisesti. Lumikkotassu nousi istualtaan, kävelimme yhdessä Mäyrätassun luo, joka oli juuri tiputtanut riistansa tuoresaalis kasaan. ”Hei Mäyrätassu!” Sanoin iloisesti ja rupesin kehräämään. Lumikkotassi seisoi vieressäni ja hymyili. Mäyrätassu käänsi päätään meitä kohti, ja käveli luoksemme.
//208 sanaa
//Mäyrä? Lumikko?
