Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
Säikähdin kun Lumikkotassu purskahti itkuun, olinko sanonut jotain väärin? Menin äkkiä hänen luokseen lohduttamaan, en halunnut rikkoa ystävyyttä.
”Ei ollut tarkoitusta aiheuttaa tälläistä.” Sanoin lohduttavasti Lumikkotassulle, ja painoin pääni hänen lavoille. Lohduttelin Lumikkotassua hetken, ja hän rauhoittui ja piristyi.
”Otetaanko kisa?” Hän kysyi ja virnisti. Nyökkäsin innoissani. Pinkaisimme juoksuun, juoksimme alkumatkaa rinnatusten, mutta kirin edelle. Kiihdytin vauhtia jotta pysyisin edellä. Mutta Lumikkotassu saavutti ja juoksimme uudestaan rinnatusten. Saavuimme leiriin samaan aikaan.
”Tasapeli!” Sanoin Lumikkotassulle onnellisena ja hymyilin. Lumikkotassu lähti jonnekin, suuntasin pentutarhalle. Näin Mäntyviiksen suuntasin naaraan luo hymyillen.
”Hei.” Sanoin hänelle iloisesti.
”Päivää!” Mäntyviiksi vastasi selkeästi yllättyneenä.
”Minusta tuntuu, että olisin vielä eilen makoillut vierelläsi.” Sanoin onnellisesti.
”Niin minustakin.” Mäntyviiksi sanoi kehräten. Mäntyviiksi oli minulle tärkeä, hän hoiti minua kun olin pentu.
”Mitä sinulle kuuluu?” Kysyin ja hymyilin lempeästi.
”Oikein hyvää.” Hän vastasi hymyillen. Lumikkotassu tuli luokseni.
”Mäyrätassu tahtoo tavata sinut.” Lumikkotassu sanoi ja osoitti hännällään oarantajan pesää. Nyökkäsin, ja lähdin kävelemään parantajan pesälle. Mäyrätassu istui vuoteellaan, ja katsoi minua kohti.
”Mäyrätassu! Oletko kunnossa?” Kysyin huolestuneesti ja astelin lähemmäs.
”Olen.” Mäyrätassu sanoi ja kääntyi minua kohti. Säikähdin hiukan kun näin Mäyrätassun silmän, se oli turvonnut.
”Näytänkö hirveältä.” Hän kysyi. ”Et, et ollenkaan.” Vastasin, tiesin että olin oikeassa. Mäyrätassu nousi ylös ja käveli ulos pesästä. Hän meni lammikon luo. Hän puhkaisi siihen reiän ja katsoi itseään. Mäyrätassu raotti toista silmäänsä ja sävähti. Kävelin hänen viereen ja istuuduin paikoilleni. Kosketin varovasti nenälläni kollin lapaa ja katsoin häntä lohduttavasti.
”Kyllä silmäsi paranee, vaikka et enää koskaan näkisi mitään.” Sanoin hänelle lohduttavasti. Mäyrätassu nyökkäsi, hän varmasti ymmärsi mitä sanoin.
”Niin kai.” Hän sanoi ja sulki silmänsä.
”Voidaan mennä joskus yhdessä harjoittelemaan, voidaan vaikka keksiä miten paikata toisen puolen sokeutta.” Sanoin hänelle lohduttavasti ja kehräten onnellisempana. Odotin mitä Mäyrätassu vastaisi minulle.
//287 sanaa
//Mäyrä?
