Orvokkitassu
Kirjoittaja: Ruska
”Millaistahan olisi jos en olisi sokeutunut puoliksi?” Mäyrätassu mietiskeli ääneen ja katsahti minuun. ”Erilaista, hyvin erilaista.” Sanoin hiukan hämmentyneenä. Jos hän ei olisi sokeutunut puoliksi, olisiko hän minulle näin läheinen? Istuisiko Lumikkotassu tilallani jos Mäyrätassu ei olisi puoli sokeutunut? Se tuntui, oudolta. Tuntui oudolta ajatella, että Lumikkotassu istuisi tässä minun tilallani. Ravistelin päätäni, halusin unohtaa kaiken ikävän ja keskittyä nykyhetkeen. Mäyrätassun kanssa, tähtitaivaan alla. Istua hänen lähellään, ja painautua vasten häntä ja kehrätä. Mäyrätassu on minulle tärkeä. Kun olin pentu, minulla oli vain Mäntyviiksi ja Lumikkotassu. Olin melkein aina yksin, kun sitä ajatteli tuli surulliseksi. Mutta se oli mennyttä, nyt masilma hymyilee minulle, Mäyrätassulle ja Lumikkotassulle. Olemme ikuisesti kavereita ja olemme yhdessä. ”Mitä mietit?” Mäyrätassu kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hätkähdin pois ajatuksistani ja käänsin pääni kohti Mäyrätassua. ”Ajattelin vain.” Sanoin salamyhkäusesti ja hymyilin. Mäyrätassu naurahti, painauduin lujemmin vasten häntä. ”Pitäisikö jo mennä nukkumaan?” Kysyin jo haukotellen. ”Ollaan tässä vielä hetki.” Hän vastasi ja nuolaisi korvan nipukkaani. Hymyilin herttaisesti vastaukseksi ja katsoin taivaalle. Tähdet kimmelsivät kauniisti ja valaisivat leiriä. Lumikerros kimalteli valossa, se oli kaunista. Kauneinta mitä olin ikinä nähnyt. Kiersin häntäni Mäyrätassun ympärille, no melkein kokonaan. Hän oli suuri, joten se oli vaikeaa. Mäyrätassu ei pystynyt kiertämään häntäänsä, mutta se ei haittaa, pidän hänestä sellaisena. ”Mitä mieltä olet Lumikkotassusta?” Kysyin iloisen huolestuneena. Mitä jos kolli rakasti yhä häntä?
//218 sanaa
//Mäyränen? <3
