Pähkinäkorva
Kirjoittaja: Ron
Istuin Minttutassu vierelläni Hehkulammen luona, apaattisen yön valitessa ympärillämme. Minttutassu oli aamulla suostunut tulemaan kanssani tänne yöllä, ollen tästä vähintäänkin mielissään. Tämä oli synnyttänyt sisälläni äärimmäisen helpotuksen tunteen. En ollut epäröinyt sanojani, saati saanut kielteistä vastausta. Naaras oli vieläpä tarjoutunut auttamaan uuden pesäni tekemisessä soturien pesään. Hänen kanssaan minulle oli ilmestynyt silmänräpäyksessä oma, mukava ja sopivan kokoinen peti soturien pesän suojiin. Sen jälkeen oli päivä valunut ohitseni löysästi, kunnes viimein olin illansuussa noukkinut Minttutassun leiristä mukaani, lyhyen illallishetken jälkeen.
Olin halunnut viedä Minttutassun mahdollisimman kauniiseen paikkaan. Paikkaan, jolla olisi voimakas tunnelma josta nauttia. Tämä ajatus oli johdatellut minut Hehkulammen äärelle. Vaikka vierastinkin vesiä, en voinut kieltää itseltäni sitä faktaa, miten kaunis paikka Hehkulampi oli. Jopa nyt, synkeässä yössä ja tyhjän, tähdettömän taivaan alla oli paikka erityisellä tavalla lumoava. Vaikka kaunista olikin, pidin silti erityisen tarkkaan huolen siitä, ettemme menneet liian lähelle vettä. Paikan selittämätön kauneus ja lumoavavaisuus muistutti minua Minttutassusta, joka sai sisälläni majailevan omituisen tunteen jälleen heräämään.
Tämä yö oli osoittautunut hieman minun odottamaani kylmemmäksi. Meitä kohti tuuli aika ajoin, mikä teki kylmää minulle, huolimatta tiheästä turkistani. Olisin alkanut pian tärisemään, ellen olisi pakottanut itseäni hivuttautumaan hivenen lähemmäs Minttutassua, joka katsahti minuun hieman yllättyneenä minun tehtyä näin. Mutta vihaiselta tai epämukavalta naaras ei näyttänyt, eikä hän yrittänyt minusta poispäin.
Ääni pääni sisällä viittoi minua avaamaan suuni. Olimme jutelleet tämän aikaa Minttutassun kanssa, mutta nyt olimme molemmat hiljentyneet hetkeksi. Kertasin vielä kerran päässäni sanat, jotka olin aikeissa sanoa. Siitä, että olen alkanut kokea omituista tunteentapaista, ikäänkuin lämpöä rinnuksissani, sekoitettuna lievään jännitystä muistuttavaan tuntuun vatsani pohjalla. Ja en tiennyt, mikä se tarkalleen oli, tai mistä se johtui. Sekä sen, että olin huomannut kokevani sitä eritoten Minttutassun seurassa. Kyllä, näin minä sanoisin. Kaikki kuulosti ainakin suht järkeenkäyvältä. Nyt olin valmis rikkomaan pienen hiljaisuutemme, ja avasin suuni, aloittaen puhumisen.
//Minttu?
296 sanaa
