Pähkinäpentu
Kirjoittaja: Ron
Pieni kolli kyyristyi lähemmäs pentutarhan maata, silmät terävästi tarkkaillen maaperän epätasaisia merkkejä ja kuviota, joita luonto oli kaikkien pesän asukkien kanssa siihen painanut. Pienen hetken niitä tutkittuaan Pähkinäpentu nousi ensin seisomaan, ja siitä hieman ylemmäs päätään kurottaen haistelemaan ilmaa. Jos ilma olisi nähnyt jotain ja suonut siihen sekoittuneen epätavallisen aromin muodossa vastauksia silmin nähden hämmentyneelle pennulle. Mutta hän ei löytänyt mitään, sammalkasa oli hävinnyt. Ilmassa leijaili tavanomainen pentutarhan lempeä tuoksu, maassa ei näkynyt irrallisia sammalia tai muitakaan merkkejä sammalpallon ja kissan yhteenotosta. Pähkinäpentu puuskahti äreissään ja talsi taas pentutarhasta ulos. Kaiken sen vaivan hän oli tehnyt etsiäkseen sammalkeon katoamiselle selityksen tai sitäkin enemmän, muttei lopulta edennyt mihinkään. Ehkä tarhassa oltiin aamun jälkeen siivottu hänen huomaamattaan. Tai sitten hän oli nähnyt sammalpallon vain unessaan. Olisihan sellainen muhkea sammalpesäke jokaisen pennun unelma, tai niin ainakin Pähkinäpentu asian koki.
Yllättäen Pähkinäpentu pysähtyi askelissaan. Hän oli kuullut toisen kissan edellään, puhetta. Vaikka kolli oli kissoja, ääniä ja elämää kuhisevassa leirissä, hänen sydämensä oli hypätä suun kautta ulos. Hän tunsi rinnuksista lähteneen koko kehonsa läpi huokuneen pelästymisen väreen, mutta hänen kehonsa ei ehtinyt tehdä minkäänlaista pelosta tai säikähdyksestä viestivää reaktiota, mitä nyt hän hieman askelissaan meni sekaisin. Pähkinäpennusta jonkin verran eteenpäin oli pesä, jonka sisältä kuului puheentapaista. Pähkinäpentu ei kuullut, millaisia kieliä siellä vaihdettiin, hän tiesi vain sen, että siellä keskusteli joku, tai jotkut. Kun Pähkinäpentu otti varovaisesti askelia lähemmäs pesää, hänen nenänsä valtasi vahva tuoksu, jota Pähkinäpentu ei kyennyt lainkaan tunnistamaan tai käsittelemään. Se oli hyvin kitkerä ja voimakas haju, mutta samalla hyvin lempeä ja makea tuoksu. Pieni kirkkaanruskea keho hypähti taaksepäin kuullessaan jotakin epämääräistä ääntä pesästä. Pähkinäpentu ravisteli päätään.
Kun pesässä olevat kissat lähtevät, voisin nopeasti askeltaa pesän ohi, Pähkinäpentu kierrätti ajatusta mielessään. Hän ei haluaisi kääntyä takaisin, mutta hänen edessään oleva pesä tuntui hänestä uhkaavalta. Mutta jos hän nopeasti menisi sen ohi, kukaan ei huomaisi tai tietäisi hänen edes olleen pesän lähettyvillä. Pähkinäpentu nyökkäsi itselleen. Hän lähti kipittämään kohti pesän suuaukkoa ja yritti vastustaa yhä voimistuvaa kitkeränsuloista tuoksua. Ollessaan pesän suuaukolla hän nopeasti käänsi päätään kohti pesän sisusta, eikä hän enää sen jälkeen voinut katsoa poispäin. Pähkinäpennun silmät laajenivat, kolli jälleen hidasti vauhtiaan, sitten pysähtyi, jääden pesän suuaukon nurkalle. Kaunis tuoksu helli hänen koko kehoaan. Jokaisen hetken aikana Pähkinäpentu löysi pesästä uuden, hänestä henkeäsalpaavan yksityiskohdan. Pähkinäpentu oli niin äimistynyt siitä, mitä hän näki. Hänen teki mieli astua peremmälle.
//386 sanaa
