Perhopuro
Tupsuturkin ei ollutkaan varmaan ollut tarkoitus puhua ääneen. Ehkä kollia vain hermostutti ja sehän oli ihan okei. Hyrähdin kehräyksen sekaisen naurahduksen ja maistoin sitten taas ihanaa kalaa, jonka soturitoverini oli tuonut.
“Tämä on oikein maukasta, kiitos”, nau’uin ja nuoleskelin huuliltani sinne jääneitä rippeitä. En halunnut hukata yhtään riistaa nyt, kun sitä vielä riitti. Ei koskaan tiennyt kuinka niukkaa meille tulisi lehtikadon aikaan.
“O-on kiva, että me tykkäämme samasta tuoresaaliista! Tai tarkoitan, että kala on hyvää ja on mukava jakaa se kanssasi”, Tupsuturkki soperteli hermostuneena. Hänen olemuksestaan huokui varovainen into, joka pikku hiljaa tarttui myös minuun.
“Niin, joskus on hankalaa syödä toisten kanssa, jos he eivät pidä tietyistä eläimistä”, vastasin nieleskeltyäni taas uuden palan kalaa. Mieleeni sanojeni myötä tuli Sädesäihke, jolla oli joskus aikoinaan ollut kunnon kriisi kumppaninsa kanssa, sillä heidän lempiruokansa eivät aivan osuneet yksi yhteen. Onneksi minulle ei ollut koskaan käynyt niin kenenkään kanssa.
“Onko sinulla jotakin riistaa, josta et erityisesti pidä?” Tupsuturkki kiirehti kysymään. Minusta oli mukavaa, että hän halusi tietää minun mieltymyksistäni. Se toi kuvan välittävästä kollista, joka mahdollisesti halusi jatkossakin viettää kanssani iltaa tuoresaaliin parissa.
“Eipä juuri. Olen aika avoin kaikelle, tosin esimerkiksi sammakkoa en ole vielä maistanut. Entä sinä? Mitkä sinyn mielymyksesi riistan suhteen ovat?”
//Rupsutupsu
