Pihkatassu
Kirjoittaja: Nagini
Saalistuspartio alkoi kerääntyä pikku hiljaa leirin aukiolle. Tai no, oikeastaan kaikki olivat jo koolla, sillä Punatähti oli pitänyt klaanikokouksen, jossa oli nimittänyt Jäätassun soturiksi, ilmoittanut Luminenän siirtyvän klaanivanhimpien pesälle sekä kertonut erakoista, jotka varastivat riistaa Kuolonklaanilta. Pihkatassu ei ollut ikinä törmännyt näihin kyseisiin erakoihin, vaikka olikin haistanut niiden ylittäneen Kuolonklaanin rajan ollessaan mukana rajapartiossa. Kolli ei tiennyt harmittiko se häntä, vai oliko hän enemmänkin helpottunut siitä, ettei ollut koskaan tavannut erakoita. Pihkatassun taistelutaidot eivät nimittäin olleet sellaiset, joilla hän kehuskeli mielellään.
“Missä vaiheessa sinun soturikoulutuksesi on?” Pihkatassun vierelle saapunut Mahlatassu kysyi. Kolli katsoi meripihkanvärisillä silmillään hieman nuorempaa kermanväristä oppilasta.
“Me olemme harjoitelleet Henkäysvarjon kanssa paljon kaikkea”, Pihkatassu sanoi, kun partio lähti liikkumaan ulos leiristä. Kaksi oppilasta jäivät muiden soturien taakse, kuten oli tapana. Partion johdossa oli Henkäysvarjo. Luminenä, Turmaloikka ja Minttuvarjo kulkivat hänen perässään. Pihkatassu oli hieman yllättynyt, että juuri klaanivanhimmaksi siirtynyt Luminenä oli vielä tullut heidän mukaansa saalistuspartioon. Ehkä tummanruskea naaras oli halunnut hoitaa vielä viimeiset soturintehtävänsä ennen siirtymistä klaanivanhimmaksi. Vanhalla soturilla oli varmasti kokemusta ja taitoja, joten Pihkatassu päätti seurata hänen liikkeitään oppiakseen jotain.
Henkäysvarjon johdolla partio liikkui tasaista vauhtia Kuolonklaanin reviirin halki kohti etelää, Hehkulampea kohti. Aurinko paistoi korkealta taivaalta, mutta keskipäivän pahin kuumuus oli jo ohitse. Riistaa liikkuisi luultavasti enemmän tähän aikaan, sillä oli viileämpää. Vielä Pihkatassu ei kuitenkaan haistanut mitään, sillä muiden partion kissojen ominaistuoksut tuntuivat voimakkaina hänen nenässään.
“Olisi mahtavaa päästä jo pian soturiksi”, Pihkatassu jatkoi, kun leiri oli jo jäänyt taakse. “Minusta tuntuu, että olen ollut jo melkein ikuisuuden oppilaana.” Kolli pyöräytti silmiään muka kyllästyneesti. Oikeastihan hän piti oppilaana olemisesta. Toki kolli halusi jo saada soturinimensä, mutta ainakin yleensä päivät oppilaana olivat olleet mukavia. Uuden oppiminen oli aina hauskaa.
“Miten sinun soturikoulutuksesi on edennyt?” Pihkatassu kysyi oppilastoveriltaan. “Viimeksi kun näimme, sinä olit vielä pentu ja opetin sinulle ja Lauhapennulle miten makuualuset vaihdettiin. Tiesitkö muuten, että Karhutassu opetti minulle saman kun olin vielä pentutarhalla?”
// Mahla?
// 310 sanaa
