Pikkukaaos
Kirjoittaja: Untuva
Villisielu kysyi haluaisinko perhettä. Kysymykseen olisi helppo vastata. Olin aina halunnut jossain vaiheessa pentuja. Jo oppilasikäisenä huomasin pitäväni pennuista ja haluavani tulevaisuudessa myös itse niitä. En pelkästään klaanin vuoksi, vaikka jokainen pentu toi Kuolonklaanille oman vahvistuksensa. Koska itselläni ei ollut perhettä, eikä oikein ketään kehen turvautua pahan paikan tullen, halusin mahdollistaa perheen jollekin. Jos saisin pentuja, pitäisin heistä huolta. Pitäisin huolta siitä, että he saisivat ansaitsemansa perheen, eikä heidän tarvitsisi elää yhtä yksin niin kuin minä. Kai halusin pentuja ja mielellään myös kokonaisen perheen senkin takia, ettei minun tarvitsisi aina jaksaa yksin. Oli raskasta, kun ei oikein ollut ketään, johon olisi voinut turvautua. Tietenkin pystyin puhumaan kenelle tahansa ja keskustelemaan mistä tahansa, mutta se ei tarkoittanut, että kukaan oikeasti olisi välittänyt minusta. En voi uskoa asioitani kissoille, jotka voisivat mahdollisesti levittää niitä ympäriinsä. Varsinkin klaanin keskuudessa kaikki levisi aina nopeasti, vaikka tuskin elämäni ketään kiinnostikaan.
“Haluaisin, todella paljon”, vastasin viimein kuningattarelle. Hän oli niin onnekas, kun hänellä oli Mustikkapentu. Voi kunpa voisin itsekin joskus katsella pentujen telmimistä tietäen, että olisin saattanut jotain tähän maailmaan. Siihen kuitenkin tarvittiin muutakin kuin vain se, että piti pennuista. Pitäisi löytää ensin toinen osapuoli, joka onkin sitten se haastavin osuus.
“Olisitko tarvinnut jotain? Nälkä? Ovatko oppilaat jo tuoneet tuoresaalista?” suustani pursusi kysymyksiä toisensa perään. Halusin tehdä jotain hyödyllistä, etten vain olisi vahingossakaan tullut vain häiritsemään pentutarhan arkea. Villisielu ei vaikuttanut siltä, että olisin häirinnyt häntä, mutta ajattelin pelata varman päälle. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun edes puhuin naaraalle, joten en halunnut antaa huonoa kuvaa itsestäni. Kukapa tietäisi, jos vaikka ajautuisimme keskustelemaan toisenkin kerran. Tai sitten vaikutin vain typerältä kuningattaren silmissä kysymyksieni kanssa, joita en tajunnut ajatella etukäteen vaan möläytin vain ulos suustani.
//Villi?
// 277 sanaa
