Pikkukaaos
Kirjoittaja: Untuva
En osannut olla iloinen kuullessani, että pääsisin metsästyspartion johtoon, ja metsästyspartiot saivat minut yleensä paremmalle tuulelle. Klaanimme varapäällikön menetys tuotti harmia monelle, varsinkin naaraan läheisille. Jokaisen kuolonklaanilaisen menetys tuntui aina pahalta, mutta piti muistaa jatkaa tavallista arkea. Se tuntui tarkemmin ajateltuna melko hurjalta, mutta menehtyneet kissat eivät koskaan olleet olleet niin läheisiä minulle. Hädin tuskin edes tunsin heitä kunnolla. Oli kuitenkin reilua, että muut jatkoivat tehtäviään ja antoivat menehtyneen kissan läheisille aikaa surra. Läheisen menetys oli varmasti kova pala purtavaksi monelle, vaikkeivät kaikki sitä välttämättä näyttäneetkään.
”Mitä mieltä sinä olet uudesta varapäälliköstämme?” Minttutassu kysyi havahduttaen minut nopeasti ajatuksistani takaisin maan pinnalle. Henkäysvarjo oli pyytänyt minua ottamaan soturioppilaan mukaan partioon. Lisäjäsen metsästyspartioon ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Mitä enemmän jäseniä partiossa oli, sitä enemmän riistaa se yleensä tiesi. Mutta sitä en tiennyt, mitä mieltä olin klaanin uudesta varapäälliköstä. En ollut ollenkaan miettinyt asiaa, kun Henkäysvarjo oli nimitetty varapäälliköksi. En tuntenut kollia kunnolla, mutta tiesin hänet rohkeaksi ja kunnianhimoiseksi kissaksi. Henkäysvarjo näytti sopivan hyvin varapäällikön tehtäviin. Surmakynsi oli ollut aina uskollinen klaanilleen ja täysin pätevä varapäällikkö, ei hänessäkään mitään vikaa ollut ollut. Mielestäni Punatähti teki hyvän päätöksen uuden varapäällikön suhteen, vaikka uusi olikin piikikästä sorttia.
”Olen sitä mieltä, että hänestä on hyväksi varapäälliköksi. Alku näyttää lupaavalta”, sain sanotuksi pienen ajatustyön jälkeen. Sujahdin samalla edellä piikkihernetunneliin, joka johdatti ulos leiristä. Minttutassu sekä Kylmäliekki ja Hämypilvi tulivat perässäni. Yleensä olisin kulkenut partionjäsenten edellä, mutta nyt hidastin vauhtiani päästäkseni soturioppilaan vierelle. Tummansiniset silmät omaava kissa oli Jääviillon oppilas, ja minun kävi kieltämättä oppilasta hieman sääliksi. Vaikka tuskin Jääviilto oli yhtä kamala oppilaalleen kuin klaanin pienikokoisimmille kissoille.
”Miten koulutuksesi edistyy?” vaihdoin aihetta uudesta varapäälliköstä melko nopeasti. Tuntui oudolta kertoa mielipiteensä kissasta, jota ei edes kunnolla tuntenut, joten suosiolla jätin aiheen taakse. Tietenkin olisi ollut mukava kuulla oppilaankin mielipide asiaan, mutta en uskonut hänen tietävän Henkäysvarjosta minua enempää. Kaiken lisäksi partiossa oli mukana Hämypilvi, joka oli ollut soturina jo pitkään. En halunnut hänen tietävän heikkoja tietojani klaanin kissoista. Tuntui, että jokaisella oli aina sanottavaa jostakin kissasta. En halunnut muiden tietävän, että lukeuduin niihin harvoihin, joille klaanin keskuudessa kuiskitut puheet eivät koskaan kantautuneet. Toisaalta tiesin sen johtuvan vain siitä, että olin keskittynyt viime aikoina jopa liikaakin soturin velvollisuuksiin ja sivuuttanut kaiken muun. Sen takia myös uppouduin ajatuksiini entistä enemmän, sillä monesti kohdistin energian, jonka käytin aikaisemmin puhumiseen, soturin tehtäviin. Katsahdin nyt kuitenkin odottavasti oppilaan suuntaan.
//Minttu?
// 386 sanaa
