Pikkupentu
Kirjoittaja: Untuva
Vierittelin itse väkertämääni sammalpalloa yksin sivummalla muiden pentujen vielä nukkuessa. Tuskin muutenkaan kukaan heistä olisi minun kanssani leikkinyt. Minähän olin vain pieni, ja kaiken tämän lisäksi vielä muista pennuista nuorin. Se oli tullut jo selväksi, ettei ainakaan Jääpentu pitänyt seurastani. Tuskin siis kukaan muukaan pitäisi. Keskityin kovasti sammalpalleroon, jota vierittelin toiselta tassulta toiselle. Olin käynyt varastamassa Naarmunenän sammalvuoteesta sammalta, josta olin muotoillut itselleni pallon. Klaaninvanhin oli kuitenkin tainnut huomata touhuni, muttei kuitenkaan ollut sanonut minulle mitään. Tuskin asiasta siis mitään pahaa seuraisi. Lopetin kuitenkin leikkimisen pian, sillä huomasin puhtaanvalkean naaraan tulevan minua kohti.
“Hei! Olen Taivaspentu, kuka sinä olet?” naaraspentu kysyi hymyillen, ja minä käännyin katsomaan häntä hivenen tarkkaavaisesti. Taivaspentu. Painoin nimen mieleeni. Taivaspennuksi esittäytynyt naaras oli myös pienikokoinen. Se sai minut oikeastaan heti pitämään hänestä. Hän ei ainakaan mahtailisi suuruudellaan, kuten eräät täällä pentutarhassa… vilkaisin nukkuvan Jääpennun suuntaan.
“Olen Pikkupentu!” nau’uin oman nimeni ja hymyilin ystävällisesti toiselle pennulle. Katsoin hänen silmiään. Toinen oli meripihkan värinen ja toinen harmaansininen. En ollut vielä törmännyt kertaakaan vastaavanlaisiin silmiin – en tietenkään ollut edes tavannut kaikkia kuolonklaanilaisia, kun en ollut vielä pentutarhan ulkopuolella päässyt käymään.
”Ja haluaisitko tehdä jotain kivaa yhdessä? Mentäisiin vaikka tutkimaan leiriä?” Taivaspentu ehdotti. Häntäni nousi heti innostuksesta pystyyn ja pörhistyikin hieman. Tietenkin haluaisin tehdä jotain tämän uuden tuttavuuden kanssa! Ja mitä parempaa, tietenkin haluaisin nähdä leirin ja päästä tutkimaan uusia asioita! Taivaspentu ei kuitenkaan näyttänyt niin innostuneelta kuin minä uskoin näyttäväni, joten rauhoituin hieman ja ainakin sain häntäni taas tasaiseksi. Olikohan naaraasta outoa, kun innostuin näin paljon asiasta? En tietenkään halunnut, kenenkään pitävän minua outona. Siksi päätinkin rauhoittua.
“Tietenkin, se olisi mahtavaa!” vastasin lopulta hymyillen naaraspennun kysymyksiin. Äänestäni kyllä kuuli helposti innokkuuden, mutta minkä sille mahtoi. Olisi niin mahtavaa päästä pentutarhan ulkopuolelle! Tätähän minä olin jo niin innolla odottanut. Ajatukseni alkoivat heti laukkaamaan. Miltä pesän ulkopuolella näyttäisi? Missä muut kissat nukkuivat? Kysymyksiä vain tulvi ajatuksiini, eikä minulla ollut yhteenkään tiedossa vastausta. Mutta toivon mukaan pian olisi.
“Kenen kanssa voimme lähteä?” kysyin, sillä tietenkin pentutarhasta poistuttaessa piti olla joku mukana, joka voisi näyttää paikkoja. En tiennyt pesän ulkopuolisesta elämästä melkeinpä mitään. Aina vain joku oppilas toi tuoresaalista ja aina silloin tällöin pentutarhassa poikkesi muitakin kissoja.
“Minkälainen leiri on?” naukaisin kysyvästi. En malttanut enää pitää kysymyksiä vain oman pääni sisällä. Olin nähnyt Taivaspennun käyvän pesän ulkopuolella, joten tiesin hänen jo nähneen leiriä. Kuinkakohan iso leiri oli? Oliko leiri samanlainen kuin pentutarha? Olisiko se pelottavaa? Ei, jännää se vain olisi! Kuinka iso tuoresaaliskasa oikein mahtoi olla? Päätin kuitenkin olla kyselemättä enempää, että Taivaspentu edes jaksaisi olla seurassani pidempään. Päätin olla varuillani, vaikka naaras vaikuttikin tuplasti paremmalta seuralta kuin inhottava Jääpentu.
//427 sanaa
//Taivas? heh kello on jo sen verran, etten tiiä yhtää mitä tästä tuli xd
