Pikkutassu
Kirjoittaja: Untuva
Minut oli määrätty auringon laskun aikaan lähtevään partioon. Onnekseni Huurrelilja oli pitänyt minulle harjoitukset aurinkohuipun aikaan, joten olin ehtinyt jo lepuuttaa tassujani. Olimme käyneet läpi taisteluliikkeitä, jotka olivat jo vaativia, eivätkä enää edes kuuluneet perustaitoihin. Vaikken vaativimpia liikkeitä oppinutkaan, Huurrelilja jaksoi silti opettaa niitä, jotta osaisin varautua vastustajan hyökkäyksiin paremmin. Heräsin pian omista ajatuksistani, sillä näin Taivastassun suunnistavan luokseni. Tyyni ilmeeni hävisi ja tilalle leveni hymy. Taivastassu kysyikin heti ensimmäiseksi koulutuksestani.
“En ole putoillut puusta kauhean montaa kertaa, ja taisteluharjoituksissa olen hävinnyt vain melkein joka kerralla”, selitin valkealle kissalle hieman huvittuneesti. En uskonut kehittyväni enempää kiipeämisessä, saati sitten taistelussa, joten minulle kelpasi jo se, mitä osasin. Huurrelilja kuitenkin jaksoi sinnikkäästi opettaa, vaikken enää perusasioiden jälkeen ollut paljoa mitään oppinutkaan. Kiipeilyharjoitukset olimme saaneet onneksi jo päätökseen, eikä minun tarvinnut enää kärsiä niistä. Mutta taisteluharjoituksia mestarini jaksoi järjestää, ja mielestäni niitä olisi saanut olla vähemmän. En pitänyt taisteluharjoituksista, koska olin niin huono. Saalistusharjoituksia taas odotin aina innolla, sillä tiesin olevani parempi niissä.
“Mutta metsästys sujuu hyvin, ainakin saan täytettyä tiuhaan tahtiin tuoresaaliskasaa”, lisäsin vielä koulutuskertomukseeni jotain positiivista.
“Mennään!” Hämypilvi hymähti ja lähti nopein askelin ulos leiristä. Naaras oli partion johdossa. En tiennyt hänestä paljoakaan, sillä naaras oli melko vähäpuheinen, enkä kuullut hänen koskaan puhuvan paljoa. En tosin edes ollut hänen kanssaan missään tekemisissä, mitä nyt silloin tällöin partiossa. Lähdin soturin perään, ja leirin ulkopuolella jättäydyimme Taivastassun kanssa partion hännille. Turmaloikka vilkaisi nopeasti meihin, mutta jatkoi matkaansa Hämypilven perässä. Turmaloikka oli melko uusi soturi, sillä olin ollut hänen kanssaan samaan aikaan oppilaana.
“Entä sinun koulutuksesi? Miten se edistyy?” kysyin Taivastassulta jatkaen aiempaa keskustelua, kun vauhtimme oli muuttunut kevyeksi hölkäksi. Uskoin Taivastassun olevan melko samassa tilanteessa koulutuksen kanssa, sillä meidät oli nimitetty yhtä aikaa oppilaiksi. Tai mistä sitä tiesi, jos kaverini olikin luonnonlahjakkuus, ja hän osasi kaiken tuosta noin vain, kun itse taas jouduin käyttämään paljon aikaa uuden oppimiseen. Täytyihän senkin kertoa jotain Taivastassun taidoista, sillä suurissa harjoituksissa naaraan joukkue oli voittanut koko kisan.
// 320 sanaa
// Taivas?
