Pikkutassu
Kirjoittaja: Untuva
Istuskelin leirin laitamilla sukimassa tummanruskeaa turkkiani siistimmäksi. Turkkini oli kyllä jo siisti lyhyyden ansiosta, mutta halusin aina pitää sen siistissä kunnossa. Katselin leirin menoa, mutten antanut katseeni jämähtää kissoihin liian pitkäksi aikaa. En halunnut suututtaa ketään tai luoda vihamielisiä suhteita kenenkään Kuolonklaanin kissan kanssa. Tiesin kyllä yhden kissan, joka ei pitänyt minusta, ja se joku oli Jäätassu. Mutten antanut sen haitata, sillä klaani oli täynnä paljon parempiakin kaveriehdokkaita. Minttuvarjo oli nimitetty soturiksi, enkä ollut hänen kanssaan sen koommin keskustellut. Onneksi oli sentään Taivastassu, jota ehdin nähdä päivittäin. Vähintäänkin nukkumaan mennessä. Oppilaana oli melko kiireistä, kun oli harjoituksia, partioita sekä paljon muita hommia, joita mestarini laittoi minut tekemään. En ollut ehtinyt edes käydä Taivastassun kanssa pentutarhalla kertomassa kuulumisia Haahkapennulle. Äkkiä huomasin kahden oppilaan välillä olevan jotain kärhämää. Haaskatassu, mikäli muistin tuoreimman oppilaan nimen oikein, ja Jäätassu olivat nenät vastakkain. Eivätkä heidän olemuksensa kertoneet mitään rauhasta saatikka ystävällisyydestä. Ei kyllä ollut mikään ihme, että juuri Jäätassu oli mukana tilanteessa. Vaikka olin pieni, minulla oli suu, jolla pystyin selviämään tilanteista. Nousin rauhassa ylös, aloin liikkumaan kaksikkoa kohti, mutta tilanne rauhoittui itsestään. En ehtinyt edes Haaskatassun luokse, kun kuulin Kuolonklaanin päällikön kutsuvan klaania koolle. Vanhimmat oppilaista oli jo nimitetty, joten en uskonut enää tulevan nimityksiä sotureiksi. Ja olimme jo saaneet tietoa suurista harjoituksista, enkä uskonut päällikön puhuvan taas niistä, vaikka osittain olisin toivonutkin sitä. Suuret harjoitukset kuulostivat niin kiinnostavalta, etten olisi malttanut millään odottaa niitä. Suuntasin askeleeni lähemmäs muita, mutten enää viitsinyt ängetä kuolonklaanilaisten välistä lähemmäs. Äkkäsin Taivastassun istumassa toisella laidalla, joten kiiruhdin sinne hänen viereensä istumaan. Juuri kun olin tervehtimässä ystävääni, päällikkö aloitti, joten päädyin vain nyökkäämään oppilastoverilleni hymyillen.
Päällikkö nimitti klaanille uuden oppilaan, Haahkatassun. Nyt ainakin pitäisi riittää aikaa vaihtaa sananen hänen kanssaan, kun hän oli oppilas ja tulisi nukkumaan yöt oppilaiden pesässä muiden oppilaiden seurassa.
“Menen onnittelemaan Haahkatassua!” naukaisin Taivastassulle, jonka jälkeen loikin kellanpunaisen kollin luokse. Tuo lopetti puhumisen mestarinsa kanssa, joten oletin olevan hyvä hetki käydä onnittelemassa tuttavaani. Huomasin kollioppilaan myös suuntaavan tuoresaaliskasan suuntaan, joten ajattelin tarjota itsestäni hänelle ruokaseuraa.
“Onnea nyt uudelle oppilaalle! Pääset vihdoinkin vaihtamaan makuualusia!” naukaisin ja irvistin lopuksi huvittuneena. Oppilaita oli onneksi sen verran paljon, ettei sentään joka päivä joutunut vaihtamaan makuualusia.
“Jos olet aikeissa syödä jotain, voidaanko jakaa? Voin sitten kertoa mitä muutakin olen päässyt tekemään makuualusten vaihtamisen ohella”, naukaisin puheliaaseen tapaani ja tassuttelin sen enempää vastauksia odottelematta tuoresaaliskasalle alkaen jo valikoimaan hyvänkokoista tuoresaalista meille molemmille. En tietenkään olisi uskonut Haahkatassun kieltäytyvän tarjouksesta, minkä takia uskalsin jo lähteä osoittamaan melko pulleaa hiirtä. Hiiri oli pullea siihen nähden, että nyt oli vasta hiirenkorvan alku.
“Kävisikö tuo hiiri?” kysyin ja osoitin hännälläni kasan päällimmäistä hiirtä. Katsahdin kysyvästi Haahkatassun suuntaan, ja tällä kertaa jäin oikeasti odottamaan kollin vastausta.
// 440 sanaa
// Haahka? 😀
