Pilvitassu
Kirjoittaja: Kuuhuippu
”Herää, lähdetään taisteluharjoituksiin”, kuului Taivaslaulun ääni.
Nostin tympääntyneenä pääni. Huokaisin.
”Anna minun nukkua”, tiuskaisin mestarille.
”Kuules nyt. Jos et kohta jo tule, niin määrään sinut vaihtamaan makuualusia”, Taivaslaulu maukui huokaisten.
Makuualusia?! No ei varmasti!
”Tullaan, tullaan”, mau’uin.
Nousin istumaan. Vieressämi Haahkatassu vielä kuorsasi. Mieleni olisi tehnyt antaa hänelle korvatillikka tai jotain. Viitsi sitten nukkua, kun muut lähtevät jo harjoituksiin! Mutta tajusin olevani hiukan epäreilu. Olihan hän eilen ollut saalistamassa ja vaikka mitä
Tassutimme harjoittelupaikalle. Taivaslaulu veti viivan itsensä taakse, ja asettui sen eteen.
”Mitä me tehdään?” kysyin, ihmetellen viivaa.
”Yritä päästä viivan taakse. Helppoa”, hän maukui.
Tähtäsin katseeni viivaan. Minähän vain juoksisin sinne, eikö? Niin päätin tehdä. Mutta heti, kun liikahdin, oli Taivaslaulu jo kimpussani ja painanut minut maata vasten.
”Käytä päätäsi! Sinun pitää ensin harhauttaa minut jotenkin, tai jotenkin vain hoitaa minut pois tieltä”, Taivaslaulu neuvoi.
Harhauttaa? Hei, nyt keksin! Asetuimme uudestaan asemiin. Katsoin Taivaslaulun oikeaa kylkeä. Taivaslaulu oletti, tähtäisin sinne, jotren hän siis valmistautui siihen. Katse vieläkin oikeassa kyljessä, hyökkäsinkin vasempaan.
Sitä ei osannut Taivaslaulu odottaa. Kaadoin hänet kyljelleen, ja taoin muutaman kerran hänen kylkeä tassuillani. Kun mestari vielä selvitteli käpäliään, juoksin nopeasti viivalle.
”Voitiin!” huudahdin. Tämähän oli kivaa!
Taivaslaulu nousi istumaan ja suki hiekkaista turkkiaan.
”Loistavaa! Vihollinen ei olisi arvannut”, hän maukaisi iloisena. mutta ehkä hiukan pettyneenä itseensä, ajattelin hiukan huvittuneena.
Niin, ei olisi! Koska vihollisella olisi vastassaan Kuolonklaanin paras oppilas!
Aamun typnäännys oli tiessään. Katselin, kun Taivaslaulu esitteli miulle uutta taisteluliikettä.
”Muista, että sinulla pitää olla kovasti potkua jaloissa. Muuten vihollinen liiskaa sinut niin, että liisskaannut, kuin mätäntynyt variksenruoka”, Taivaslaulu kertoi.
Hah! Minä en kyllä liiskaannu!
”Yritä sitä minuun”, hän jatkoi.
”Ai, että jäisin vapaaehtoisesti allesi, ja heittaisin sinut ilmaan?” ihmettelin. Taivaslaulu pudisti päätään.
”Saat yrittää kaikkea, mitä mieleesi tulee. Kun jäät alleni, niin yritä”, hän kertoi.
Aah! Niinkuin taistelun leikkimistä?
Aloitimme. Kiersimme toisiamme hetken ympäsi. Tein ensimmäisen iskun. Taoin mestaria nimittäin kummallakin etukäpälällä kuonoon. Oli minun myönnettävä, että oli naaras soturinimensä ansainnut. Vaikka hän olikin kutakuinkin minun kokoiseni, (Minä olen iso oppilas, ja hän pienikokoinen soturi) osasi hän silti käyttää pieneyttään ja solakkuuttaan hyväksikin. Hän nimittäin pujahti jotenkin kummallisesti alleni, ja heitti minut ilmaan. Mutta niinhän minun piti tehdä hänelle!
Naaras huomasi kummastukseni, kun nousin seisomaan ja ravistin hiekat turkistani.
”Ikinä ei tiedä, mitä taisteluissa voi käydä”, hän maukui.
Totta. Yritimme uudestaan. Tällä kertaa antaudiun Taivaslaulun painon alle ihan tarkoituksella. Hän hyökkäsi päälleni ja takoi minua käpälillään vatsaan. Minä taas pinnistin kaikki voimani ja sain juuri ja juuri heitettyä hänet ilmaan.
”Hyvä! Se meni jo hyvin. Mutta ole nopeampi, vihollinen olisi ehtinyt repiä sinulta jo mahan auki”, pieni naaras opasti.
”Jatketaan!” mau’uin. Harjoittelu, varsinkin taisteluharjoittelu, on mukavaa!
Oli jo auringonlaskun aika, kun palasimme leiriin. Taivaslaulu lähti jonnekin, minä menin tuoresaalisakasalle. Otin siitä pullean hiiren, ja vein sen klaaninvanhimmille. Odottaa saattoikin, ei heiltä mitään kehuja tullut, valitusta vain siitä, että riista tuotiin myöhässä. Mileni olisi tehnyt raapaista kollia nenään, mutta en sitten raapaissut, koska olisin varmaan joutunut kiipeliin.
Vedin itselleni kasasta pienen linnun ja söin sen ahnein haukkauksin. Sitten menin oppilaiden pesälle ja kellahdin vuoteelleni. Lihaksia särki taisteluharjoituksista. Huomenna niitä kyllä särkisi enemmän. Vaivuin uneen pöllön huhuilun rytmiin.
// Suunnilleen 513 sanaa (ei aivan sanalleen tarkka, kun hankala laskea :D)
//Tämmönen nyt tuli. Heti alkuun harjoitukset.
