Pimentotähti
Kirjoittaja: Auroora
Tuhahdin hiljaa Jääviillon kysymykselle.
”Sinä et tiedä parantamisesta mitään – enkä minäkään. Parempi olla tuomitsematta Sumutuulta, hänellä on tassut täynnä töitä.”
Totta totisesti olikin – naaras ei ollut kauaa ehtinyt olla asemassaan klaanin virallisena parantajana, kun yskäepidemia oli saapunut meitä kurittamaan. Vajaa parikymmentä kissaa makasi nyt kitumassa leirin ulkopuolella, mistä tartunta ei toivon mukaan enää leviäisi laajemmin sotureiden keskuuteen. Tällainen alku Sumutuulen uralle – ja minun uralleni. Aivan kuin Pimeyden Metsä haluaisi rangaista minua jostain. Mutta itsehän he halusivat minusta päällikön!
Hermoni olivat olleet perin kireällä viimeiset päivät, eikä Jääviillon välinpitämätön suhtautuminen tilanteen vakavuuteen luonut syvempää luottoa selviytymiseemme. Hän osasi kyllä toimia tehtävissään: partiot pyörivät sujuvasti, eikä minun tarvinnut ohjeistaa häntä paljoa. Tietenkin uuteen tehtävään tottuminen vei aikaa – vaikka Jääviilto ei sitä ikinä myöntäisi – mutta siitä huolimatta hän oli selviytynyt niin, ettei minulla juuri ollut valitettavaa. En kuitenkaan pitänyt hänen asenteestaan – näinä hetkinä olisin kaivannut rinnalleni kissan, joka jakaisi huolen klaanin hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.
”Hyvää työtä partioiden kanssa”, kehuin ilmeettömästi. Hetken olimme hiljaa, sitten uskaltauduin kysymään: ”Eikö tämä tilanne yhtään liikuta sinua? Suuri joukko sotureita on kuolemanvaarassa. Ja olemme vasta lehtikadon puolivälissä!”
Huomaamattani ääneni oli kohonnut ja syy otsani rypyille vaihtunut lievästä ärtymyksestä huoleksi. Tuntui, että minulla oli aina jokin taakka kannettavanani, eikä se tuntunut koskaan keventyvän. Ennen jouduin huolehtimaan vain itsestäni ja perheestäni, nyt koko klaanista.
//Jää?
KP-boosti käytössä
