Pimentotassu
Kirjoittaja: Auroora
Punatähti oli kertonut meille juuri oppilaiden hiirenkorvan harjoituksista. Tarkoituksena oli juhlistaa luonnon heräämistä henkiin lehtikadon kylmistä ajoista kisaamalla joukkueissa. Tuhkatassu kysyi tehtävien luonteesta.
”Samaa luokkaa mitä aiempina Hiirenkorvina. On joukkuetehtäviä ja yksilötehtäviä, joihin valitaan tekijä ryhmän kesken. On saalistamista, taistelemista, kiipeilemistä ja muuta kilpailtavaa”, Punatähti selitti tuttuun rauhalliseen ja viisaalta kuulostavaan tapaansa. Irvistin sisäisesti kiipeilemisen kohdalla, sillä se oli asia, jonka osasin kenties heikoiten. Ja toisin kuin saalistaminen, kiipeilyä oli hankalampi kehittää; en voinut paljoakaan sille, että en ollut metsän ketterin kissa. Taistelemisessa sen sijaan varmaankin pärjäisin.
En kuitenkaan voinut miettiä, missä pärjäisin yksin. Harjoituksissa kisattiin joukkueissa, mistä en ollut kovin innoissani. Toimin parhaiten yksin, kun en joutunut huolehtimaan muista. Joukkueissa meidän pitäisi miettiä muidenkin liikkeitä, ei vain omia. Kaikkien vahvuudet ja heikkoudet olisi otettava huomioon. Jokainen noudattaisi yhteistä suunnitelmaa, eikä oma ajattelu käynyt päinsä. Ja joukkueessa en pääsisi loistamaan samalla tavalla kuin yksin.
Jos minun oli pakko olla osa jotain joukkuetta, toivoin vain jonkun, joka pystyisi korvaamaan puutteelliset kiipeily- ja metsästystaitoni. Tiesin Karhutassun olevan hyvä saalistaja, joten hän olisi hyvä vaihtoehto. Salaa toivoin myös, että Tuhkatassu oli samassa joukkueessa kanssani, sillä hänet tunsin oppilaista parhaiten. Emme tietenkään olleet mitään ystäviä, mutta mieluummin olisin jonkun puolella, jonka tunnen. En kuitenkaan myöntäisi sitä hänelle ikinä.
Kaaostuho ja Liekkihäntä ilmoittivat saaneensa rajat merkittyä ja Punatähti lähti taas johtamaan partiota kohti Hehkulampea. Kuljin oppilaista etummaisena ja keskityin vain tarkkailemaan ympäristöäni. Toivoin hartaasti, ettei takanani kulkeva Kuuratassu alkaisi puhua minulle. Aiemmin kolli oli törmännyt minuun, mikä oli hiukan ärsyttävää. Ei kuitenkaan niin ärsyttävää, että olisin hyökännyt hänen kimppuunsa, mitä Kuuratassu oli näyttänyt pelkäävän minun tekevän. Hän ei tuntenut minua selvästi tarpeeksi tietääkseen, ettei se ollut tapaistani. Oli kuitenkin tuntunut hyvältä olla pelätty, edes hetken ajan. *Mieluummin pelätty, kuin pidetty.*
”No, Pimentotassu, mitä haistat?”
Säpsähdin ajatuksistani kuullessani Punatähden puhuttelevan minua. Hän katsahti taakseen kysyvästi. Keskityin hetken ajan haistelemaan ilmaa.
”Näillä main on kulkenut jäniksiä. Melko vastikään. Sitä aiemmin kettu… tai ehkä koira.”
Mestarini nyökkäsi hieman ja katsahti sitten kahteen muuhun oppilaaseen.
”Entä te? Pystyttekö tarkentamaan Pimentotassun havaintoja?”
//Kuura? Tuhka? Sori tää on vähän kömpelö
//332 sanaa
