Pimentotassu
Kirjoittaja: Auroora
”Kiipeilläänkö ensin vähän? Toivottavasti kaikkien ei tarvitse osata sitä harjoituksissa, sillä osa oppilaista ovat ihan toivottomia. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa upottaa kyntensä puuhun ja kiivetä”, Tuhkatassu naukui ja suuntasi katseensa puustoon. Toivoin, ettei naaras viitannut minuun puhuessaan oppilaista, jotka olivat toivottomia kiipeilyn suhteen. En ollut siinä hyvä, sillä en ollut kovin ketterä. Eikä se minulle ollut niin yksinkertaista, kuin Tuhkatassulle selvästi oli.
Näin oppilaan hypähtävän sulavasti puuhun ja tarraavan kiinni sen runkoon kynsillään. Hän lähti kiipeämään sitä pitkin kuin orava, liikkuen nopeasti ja ketterästi ylöspäin. Katsahdin ympärilleni löytääkseni sopivan puun. Kuolonklaanin reviirillä kasvoi pääosin havupuita: korkeita mäntyjä, joissa ei ollut alhaalla oksia, sekä matalampia kuusia, joiden oksat taas vaikeuttivat kulkua. Näin edessäni pienehkön männyn, joka vaikutti sopivalta tarkoituksiini. Astelin sen luo miettien samalla, miten etenisin. *Upota kyntesi puuhun ja kiipeä.* Puun juurella valmistauduin loikkaan ja hyppäsin. Osuessani puun runkoon tartuin siihen kynsilläni ja painoin itseni tiukasti kaarnaa vasten. Se oli helppo osuus, mutta sitten minun oli lähdettävä kiipeämään.
Katsoin ylös puun oksistoon. Latva näytti olevan kamalan kaukana. Seuraava oksa näkyi vasemmalla muutamien hännänmittojen päässä. Olisi varmasti helpompaa hypähdellä oksalta toiselle, kuin raahata itseä ylöspäin runkoa pitkin.
Lähdin vaivalloisesti kapuamaan ylöspäin. En ollut mikään klaanin voimakkain kissa, joten minulle tuotti vaikeuksia kannatella kehoni painoa jalkojeni varassa. Otteeni rungossa kuitenkin piti ja pääsin hetken kuluttua oksalle. Astuin sen päälle; se oli tarpeeksi paksu kantamaan minua, mutta sen päällä seisominen tuotti silti vaikeuksia. Näin toisella puolellani seuraavan oksan. Voisin ehkä hypätä sille, jos olisin tarkka. Vilkaisin Tuhkatassua, mutta en nähnyt naarasta missään. Kuullessani huikkauksen jostain ylhäältä katsoin Tuhkatassun puun latvaan, ja näin oppilaan istuvan yhdellä puun ylimmistä oksista.
”Katso nyt, ei se ole niin vaikeaa”, Tuhkatassun ääni kuului korkeuksista. Murahdin hiljaa ärsyyntyneesti keskittyessäni hyppyyn. Loikkasin ja luulin jo putoavani maahan, mutta sain oksasta juuri ja juuri kiinni tassuillani. Keinuin hetken ilmassa oksan varassa, kunnes onnistuin heilauttamaan toisen takajalkani kiinni oksaan. Tartuin siihen kynsilläni ja vedin itseni sen päälle.
”Sinä et osaa arvioida etäisyyttä oikein, jolloin et saa suunnattua hyppyäsi kunnolla”, Tuhkatassu naukui. Loin kylmän silmäyksen naaraaseen, mutta hän oli kaiketi oikeassa. Oksa oli näyttänyt olevan lähempänä kuin olin kuvitellut. Katsahdin jälleen ympärilleni etsien seuraavaa oksaa, jolle voisin jatkaa, ja huomasin sellaisen oikealle puolellani. Hyppy tulisi kuitenkin olemaan pidempi kuin äsken. Mietin Tuhkatassun sanoja ja yritin kohdistaa loikkani oikeaan kohtaan. Oksalla ei saanut otettua paljoa vauhtia, joten hyppäämisestä noin pitkälle voisi tulla vaikeaa. Ponnistin kuitenkin loikkaan mahdollisimman pitkälle, ja kaikeksi onneksi se riitti. En laskeutunut yhtä sulavasti kuin Tuhkatassu, mutta ainakaan en pudonnut maahan.
Kiipeily taisi olla sellainen asia, mitä pitäisi vain harjoitella. Lopulta oppisi arvioimaan hyppyjensä pituuksia paremmin ja saisi oikean tuntuman. Se minulta puuttui, joten minun olisi vain kiipeiltävä enemmän. Päätin, että tämä riittäisi minulle ainakin toistaiseksi, ja hypähdin alemmalle oksalle ja siitä maahan. Hetken kuluttua Tuhkatassukin oli laskeutunut puusta ja astahti luokseni.
”Mitä seuraavaksi?” harmaa kissa kysyi. Koska olimme juuri harjoitelleet jotain, missä hän oli hyvä, oli kai vain kohtuullista tehdä nyt jotain, minkä minä osasin. Olin nopea, mutta nopeutta ei voinut juuri harjoitella, ainakaan Tuhkatassun tapauksessa. Naaraan hitaus kun tuntui johtuvan hänen lyhyistä jaloistaan. Vuorossa olisi siis taistelua. Sitä oltiin kyllä harjoiteltu paljon, mutta aina voisi kehittyä paremmaksi. Lisäksi taisteleminen oli yksi tärkeimmistä taidoista.
”Taistelua”, vastasin astuen loitommas Tuhkatassusta. ”Ei pahalla, muttet ole siinä vieläkään mikään mestari.”
”Sinäkö olet?” oppilas sanoi viileästi.
”Ainakin lähempänä sitä kuin sinä”, naukaisin silmäillen aukiota mietteliäästi. ”Minun pitää harjoitella puolustustani, joten sinä voit hyökätä. Selvitetään, mikä tekniikassasi on vialla.”
//Tuhka? Sori jos hittasin
//567 sanaa
