Pimentotassu
Kirjoittaja: Auroora
Tuhkatassun hämäyksen ansiosta sain tilaisuuden hyökätä erakkonaaraan kimppuun, ja tartuin siihen. Loikkasin nopeasti kissan vierelle ja sivalsin hänen kylkeään kynsilläni. Tunsin sydämeni jyskyttävän korvissani ja mielihyvä valtasi minut, kun näin naaraan oranssivalkeaan turkkiin ilmestyneet viillot. Tältä taisteleminen tuntui, ja se oli uskomatonta. En ollut koskaan tuntenut olevani yhtä elossa. Jokainen silmänräpäys oli merkitsevä, jokainen voisi olla viimeiseni. Elämän ja kuoleman raja oli hienoinen, eivätkä kaikki kissat välttämättä selviäisi tästä taistelusta.
Juuri kun olin viiltänyt naaraan kylkeä, Tuhkatassu hyökkäsi edestä. Hän tarttui hampaillaan naaraan etujalkaan ja veti sitä taaksepäin. Erakko menetti tasapainonsa ja kaatui routaiseen maahan. Syöksähdin kissan päälle ja tarrasin hänen turkkiinsa kiinni kynsilläni. Raastoin hänen nahkaansa takajaloillani ja tavoittelin jo erakon kaulaa antaakseni tappoiskun, mikä tosin olisi varmasti epäonnistunut. En kuitenkaan koskaan saanut tietää, sillä samassa kissa allani syöksähti yllättäen eteenpäin tarttuen Tuhkatassun häntään. Horjahdin ja menetin tasapainoni. Kaaduin kyljelleni maahan, mutta kierähdin nopeasti ylös. Noustessani ylös näin miten erakkonaaras oli tarrautunut kynsillään oppilaan jalkoihin ja aikoi nyt hänen kylkiään kohti. Minun olisi autettava Tuhkatassua.
Jokin kuitenkin piti minua paikoillani. Katsoin, miten naaras kynsi toveriani, hän saisi pian tilaisuuden antaa tappavan iskun. Uusi tunne valtasi minut. Entä jos jättäisin Tuhkatassun siihen? Silloin hänestä ei varmasti tulisi soturia ennen minua. Minulla olisi yksi kilpailija vähemmän. Ja miksi edes välittäisin pelastaa hänet, ei hän ollut mikään ystäväni.
Erakko sähähti ja herätti minut ajatuksistani. Vain silmänräpäys oli kulunut, ja toivoin, ettei Tuhkatassu huomannut mitään. En ymmärtänyt, miksi olin ajatellut mitään sellaista. Tietysti minun oli autettava klaanitoveriani. *Mikä minua vaivaa?*
Syöksyin naaraan kylkeen kaikella voimalla mitä minulla oli. Se ei ollut paljon, sillä en ollut suurimmasta päästä. Päähän tähdättynä isku oli kuitenkin tarpeeksi horjahduttamaan erakon Tuhkatassun päältä. Vilkaisin nopeasti oppilasta varmistaakseni, että hän oli kunnossa. Se oli virhe; erakko käytti tilaisuuden hyväkseen. Käänsin katseeni juuri kun naaraan tassu oli viuhahtamassa suuntaani. Tunsin silmäni alapuolella polttavan kivun, mutta ainakin olin ehtinyt väistää eikä isku osunut silmääni tai kaulaani. Naaras kuitenkin sai minut kaadettua maahan. Tunsin hänen pistävät kynnet nahassani. Yritin avuttonasti potkia häntä päältäni, ja sain viillettyä hänen vatsaansa, mutta erakko vain sähähti ja painoi kyntensä tiiviimmin kylkiini. Yhtäkkiä paino päälläni hellitti, kun Tuhkatassu hyppäsi naaraan niskaan. Nousin nopeasti ylös.
Näin silmäkulmassani liikettä ja kääntyessäni näin edessäni toisen erakon. Hän oli pienempi kooltaan ja näytti muita erakkoja nuoremmalta, ehkä minua vähän vanhemmalta. Hän katsoi minua haastavasti ja minä katsoin takaisin. En tiennyt, miten Tuhkatassu pärjäsi erakkonaaraan kanssa, enkä uskaltanut katsoa. Silloin olisin vain saanut toisen iskun päähäni.
Katsoin vastustajaani silmiin odottaen. Me kumpikin odotimme toisen huomion herpaantumista. Erakon kärsivällisyys ei kuitenkaan kestänyt, vaan hän syöksähti nopealla loikalla minua päin. Ehdin väistää, mutta pian kollikissa oli jo kiepahtanut ympäri, jolloin kylkeni oli hänelle vapaana. Nyt kun olin näin päin, näin taas Tuhkatassun. Hän oli saanut Liekkihännän avukseen, ja naaras taisteli nyt soturin kanssa. Oppilas näytti huomaavan minut ja erakon, ja riensi luoksemme. Väistin kollin liikkeitä, mutta hän oli todella nopea. Vaikka hän ei ollutkaan vielä soturi-ikäinen, oli hän silti vaikea vastus. Läimäisin tassullani hänen päätänsä kohti ja sain hänen kaulaansa aikaan pienet viillot. Erakko yritti hypätä kimppuuni, mutta väistin ja loikkasin hänen selkäänsä. Tarrasin kynsilläni tiukasti kiinni ja tartuin hampaillani hänen niskansa nahkaan. Sähisin ja yritin viillellä tassuillani hänen kylkiään, kun yhtäkkiä kolli kaatui selälleen musertaen minut alleen. Hän kierähti ylös ja painoi minua niskastani maahan. Kiemurtelin ja sätkin, mutta erakko piti minua aloillaan koko painollaan. Vilkuilin hädissäni Tuhkatassun perään. Naaras ei voinut olla kaukana.
//560 sanaa
//Tuhka? Karhu? Tää on nyt vähä tällanen älkää tuomitko 😀
