Pimentotassu
Kirjoittaja: Auroora
Istuin Liekkihännän vieressä katsellen, miten Karhutassu ja Haaskatassu taistelivat. Minun oli määrä taistella sitä vastaan, joka voittaisi. Pari näytti melko tasaväkiseltä, mutta olin huomannut, että Haaskatassu jäi enemmän alakynteen. Se oli huonompi minulle, sillä jos Karhutassu voittaisi, minun mahdollisuuteni olisivat pienemmät. Hän oli suuri kooltaan, minä keskivertoa pienempi. Hän oli myös nopea, joten en välttämättä voisi käyttää sitä edukseni. Kollin tiedettiin kuitenkin olevan hiukan kömpelö pitkine jalkoineen. Jos pitäisin taistelun pienellä alueella, hän joutuisi kääntyilemään enemmän liikkeissään, jolloin oppilas saattaisi kaatua helpommin. Suuremmalla alueella hänellä olisi enemmän tilaa.
”Mietitkö strategiaasi?” Liekkihäntä kysyi vilkaisten minuun. Nyökkäsin pienesti katse yhä suunnattuna Haaskatassuun ja Karhutassuun.
”Kertoisitko minulle? Olen kiinnostunut kuulemaan.”
Huokaisin ärsyyntyneenä siitä, että minua häirittiin näin ennen taistelua. Kerroin soturille kuitenkin, hän voisi varmasti kokeneena soturina auttaa.
”Karhutassu on minua suurempi, joten en voi turvautua voiman käyttöön. Lisäksi hän on nopea, joten siitäkään ei ole hyötyä. Hänen puolustuksensa on alhaalla. Niin on minunkin, mutta jos pidän omastani huolen, voin käyttää sitä hyödykseni. Ja koska hän on kömpelö pitkien jalkojensa takia, pidän taistelun mahdollisimman pienellä alalla.”
Liekkihäntä nyökkäili.
”Hyvää havainnointia”, hän naukui. Karhutassu näkyi lyövän Haaskatassun päätä kookkaalla tassullaan. Toinen oppilas ei ehtinyt reagoida ajoissa, vaan otti iskun vastaan ja painui maahan. Karhutassu painoi jalallaan vastustajaansa, taistelu oli ohi.
”Voittaja näyttäisi olevan Karhutassu, Haaskatassu ei kykene jatkamaan!” Jyrkänneloikka julisti. Oppilaat palasivat heistä vastuussa olevien sotureiden luo. Karhutassun annettiin levätä hetken ennen taistelua, Henkäysvarjo näkyi tarkistavan häntä suurempien vammojen varalta. Kastanjanruskea kolli näytti kuitenkin olevan kutakuinkin kunnossa, muutamia naarmuja ja pieniä haavoja lukuunottamatta. Minun olisi huolehdittava, etten loukkaantuisi pahasti, sillä joukkueeni saattoi vielä tarvita minua.
”Seuraavaksi taistelevat Karhutassu ja Pimentotassu. Voittaja on myös taisteluosion voittaja.”
Liekkihäntä nyökkäsi kohti aukion toista reunaa. Astelin sinne pitäen katseeni tiukasti Karhutassussa, joka siirtyi Henkäysvarjon luota minua vastapäätä. En halunnut antaa hänen aloittaa ja sanella, miten taistelu tulisi kulkemaan. Minun oli oltava se, joka teki ensimmäisen liikkeen.
”Samat säännöt kuin äskenkin, taistelu päättyy sitten, kun toinen osapuoli ei enää kykene taistelemaan tai luovuttaa.”
Jyrkänneloikka loi vielä silmäyksen kumpaankin taistelijaan, kai varmistaakseen, että olimme valmiita. Hän kaiketi päätti, että olimme, sillä soturi huusi: ”Voitte aloittaa!”
Heti Jyrkänneloikan sanojen purkautuessa ilmaan syöksyin kohti Karhutassua. Hänellä näytti olleen sama idea, sillä kolli oli lähtenyt juuri samalla hetkellä kohti minua. Ponnistimme molemmat hyppyyn ennen kuin törmäsimme, mutta harhautukseni ansiosta minä päädyin niskanpäälle. Kirjaimellisestikin, tartuin kynsilläni kiinni Karhutassun ruskeaan turkkiin hänen lapojensa kohdalta, tarttuen kiinni kollin niskanahasta. En kuitenkaan ehtinyt ottaa tarpeeksi tukevaa otetta, joten Karhutassu sai heitettyä minut pois selästään. Laskeuduin maahan jaloilleni ja lähdin jo uuteen hyökkäykseen. En saanut antaa oppilaalle tilaa, minun oli koottava taistelu. Iskuja oli tultava häntä kohti joka hetki, jotta Karhutassulla ei olisi aikaa miettiä. Syöksähdin siis taas vastustajani kimppuun. Yritin harhautusta, mutta Karhutassu oli hereillä ja huomasi oikeat aikeeni. Olin hyökätessä jälleen unohtanut pitää itseni turvassa, joten kun harhautus meni pieleen, Karhutassu sai pienen hetken aikaa tehdä iskunsa. Suuri tassu tähtäsi päähäni, tarpeeksi kova isku saisi minut helposti menettämään tasapainoni. Ehdin kuitenkin väistää, Karhutassun kynnet osuivat kuitenkin kipeästi korvanjuureen. Sihahdin hiljaa ja kumarruin väistämään uuden iskun. Kun olin alhaalla, tartuin hampaillani kollin jalkaan ja vedin sitä sivulle. Jos hän ei halunnut katkaista jalkaansa, Karhutassun pitäisi luovuttaa ja kaatua maahan. Olin kuitenkin selvästi unohtanut, että kissoilla oli useampi kuin yksi jalka, sillä nyt oppilaan isku osui maaliinsa. En ehtinyt huomata sitä ajoissa, ja pian tunsin polttavaa kipua pääni sivulla. Otin vähän välimatkaa, mutta en voisi odottaa kauaa. En voinut antaa Karhutassulle etulyöntiasemaa.
//Karhu?
//564 sanaa
