Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin Jääviiltoa ilmeettömin kasvoin paljastamatta mitään ajatuksistani. Oli totta, että Jääviilto ei hetkeen ollut antanut minulle mitään syytä olla luottamatta häneen, mutta en voinut uskoa kollin noin vain muuttuneen. Molemmat tiesimme, että hän toivoi päällikön paikkaa aivan yhtä paljon kuin minä. Hän ei ollut uskollinen minulle, ja jos joku tarjoaisi hänelle tilaisuuden nousta klaanin johtoasemaan, hän tarttuisi siihen epäröimättä. Kenties saatoin luottaa häneen nyt, mutta miten olisi tulevaisuudessa?
En minäkään ollut loppujen lopuksi ollut Punatähdelle uskollinen, enkä nyt Henkäystähdellekään. Olikohan kukaan kuolonklaanilainen päällikkö kuollut vanhuuteen, vai oliko jokainen kohdannut loppunsa klaanitoverinsa kynsissä? Kenties minuakin odottaisi ennenaikainen loppu päällikkönä. Päälliköt elivät pitkään, ja Jääviillon – sekä minun – kaltaisilla kissoilla oli kiire. Olin varma siitä, että en voisi koskaan täysin luottaa Jääviiltoon varapäällikkönäni.
Toisaalta ongelmani, tai kenties vahvuuteni, oli se, etten luottanut oikein keneenkään. Koko elämäni aikana olin pystynyt täysin luottamaan vain kahteen kissaan: Turmaloikkaan ja Tuhkajuovaan. Kummastakaan ei olisi varapäällikökseni: Turmaloikka ei ilmeisistä syistä ollut saatavilla, ja Tuhkajuova alkoi olla liian höperö. En siis joka tapauksessa tulisi luottamaan varapäällikkööni. Löytäisin klaanista varmasti vähemmän katalia kissoja kuin Jääviilto, mutta he eivät muilta osin sopisi asemaan. Vaihtoehtojani kavensi myös se, etten mielelläni tehnyt valintaa muiden kuin kokeneiden, lähellä minun ikääni olevien sotureiden joukosta. Heidän persoonansa tunsin täysin, vaikka kaikista en pitänytkään. Minun oli tiedettävä, kuka varapäällikköni oli.
Olin tietysti pohtinut paljon sitä, kenet valitsisin varapäällikökseni. Olin monta kertaa ikäväkseni päätynyt siihen tulokseen, että Jääviilto olisi sopiva valinta. En luottanut häneen, mutta tunsin hänet hyvin. Kaipasin rinnalleni juonittelevaa, kunnianhimoista kissaa, joka jakaisi visioni Kuolonklaanin tulevaisuudesta. Sitä paitsi, jos valintani ei päällikkönä kohdistuisi Jääviiltoon, ei hän olisi yhtään sen epäluotettavampi. Ja sitten hänellä olisi vain enemmän syytä tappaa minut. Jos Jääviilto joka tapauksessa haluaisi tulevaisuudessa sysätä minut klaanin johdosta, olisi ehkä parempi pitää hänet lähelläni.
Kun viimein palasin ajatuksistani tähän maailmaan, Jääviilto näytti jo kärsimättömältä. Hän oli avaamassa suutaan jotain tiuskaistakseen, mutta rikoin viimein hiljaisuuteni.
”Jos autat minua Henkäystähden kanssa – mitä se ikinä tuleekaan tarkoittamaan – ja osoitat minulle samalla, että voin luottaa sinuun, niin kyllä, teen sinusta varapäällikköni”, sanoin vakaalla äänellä. ”Haluan sinun osoittavan minulle, että olisit oikea valinta. Vaikka luottaisinkin sinuun, minulla on epäilykseni siitä, sopisitko tehtävään.”
//Jää?
KP-boosti käytössä
