Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Yritin parhaani mukaan väistellä pikkuruista Kaamospentua, joka innokkaasti kierteli jalkojeni ympärillä. Kollipentu oli pyytänyt minua opettamaan hänelle taistelua. Juuri kun olin saanut haetuksi itselleni syötävää ja olin valmis rentoutumaan edes pieneksi hetkeksi. Astelin vaitonaisena makuualusteni luo, sillä suustani roikkuva hiiri esti tehokkaasti sekä Kaamospennun torumisen että hänen ehdotukseensa suostumisen, kumpaan sitten päätyisinkään. Laskin ateriani sammalteni viereen ja katsoin sitten tummaa pentua mietiskellen.
Ehkei hänen opettamisestaan olisi haittaa. Tiesin Turmaloikankin opettaneen Myrskypennulle jotain. Kenties olisi hyvä, että ainakin yksi pennuistamme oppisi taistelemaan muullakin kuin koollaan ja lihaksillaan. Minulla ei kumpaakaan juuri ollut, joten oma taistelutyylini nojasi paljolti nopeuteeni ja nokkeluuteeni.
”Selvä sitten”, huokaisin lopulta ja astelin Kaamospennun luo. ”Voin opettaa sinulle jotain helppoa. Mutta oppilaaksi et kyllä etuajassa pääse, vaikka mitä tekisit.”
Muistelin, mitä yleensä opetin oppilaille ensimmäisenä. Meidän pitäisi harjoitella tietysti jotain vielä helpompaa, mutta oppilaiden taistelukoulutukset voisivat antaa hiukan suuntaa.
”Taistelussa tärkeintä on olla tehokas”, aloitin ja asetuin matalampaan asentoon, kuvitellen eteeni vastustajan. ”Se ei tarkoita sitä, että kannattaisi hutkia sinne tänne mahdollisimman voimakkaasti. Iskujen on oltava tarkkoja, nopeita ja tarpeeksi vahvoja. Yksikin isku riittää voittoon, jos sen tekee kunnolla. Näin säästää voimiaan. Hyvä taistelija voittaa vähillä liikkeillä, huono tarvitsee useamman.”
Tartuin yhteen pentujen pyörittämistä sammalpalloista ja nakkasin sen ilmaan.
”Kuvittele, että tämä on vastustajasi. Lyö sitä mahdollisimman tarkasti ja käytä vain tarvittava määrä voimaasi ja energiaasi.”
//Kaamos?
