Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Heräsin sikeästä unestani askeliin sotureiden pesän pimeydessä. Olin aina ollut herkkä nukkuja, joten vaikka kulkija yritti astella hiljaa, olin minä pian räpyttelemässä unisia silmiäni auki. Katseeni tarkentui pimeässä tuttuun hahmoon ja kurtistin kulmiani. Mihin Pimeyden Metsän nimeen Tuhkajuova oli menossa yösydännä? Harmaa naaras katosi pimeyteen ja jätti minut tuijottamaan hämmentyneenä jälkeensä.
Päivä oli sujunut melko kitkattomasti. Partiot olivat lähteneet ajallaan ilman, että heitä tarvitsi muistutella ja käskyttää, eikä kukaan ollut – vielä tähän mennessä – nurissut työnjaosta. Aloimmekin olla loppusuoralla: enää oli jäljellä illan metsästyspartio ja rajapartio, sekä hieman myöhempään kuuhuipun rajapartio.
Itse osallistuisin metsästyspartioon. Olin valinnut mukaani Neilikkasydämen ja Aamuraidan lisäksi Tuhkajuovan, enkä pelkästään hänen erinomaisten saalistustaitojensa vuoksi. Halusin tietää, miksi naaraalla oli viime aikoina ollut tapana lähteä pesästä vaeltelemaan keskellä yötä. En ollut kuitenkaan aivan varma, olisiko minun asiani kysellä hänen yöllisistä retkistään. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin Tuhkajuovan yksityisasia. Ne eivät muutenkaan olleet vaikuttaneet hänen suoritukseensa soturina, Tuhkajuova selvisi edelleen partioista moitteettomasti. Jotain outoa hänen olemuksessaan silti oli, ja olin hieman huolissani.
Harmaa naaras käveli täsmällisesti leirin uloskäynnille. Kaksi muuta saapui pian, joten pääsimme lähtemään ajoissa. Oli tärkeää saada päivän viimeinen metsästyspartio ajoissa purkkiin, sillä ruokaa tarvitsisivat illan rajapartiossa olevat sekä tietysti kuuhuipun partio myöhemmin.
”Lähdetään ukkospolun suuntaan, sitä reviirin osaa ei ole vielä tänään kynitty”, päätin ja lähdin johtamaan partiota ulos leiristä. Emme menisi liian lähelle polkua, sillä siellä saalista ei olisi. Sen lähettyville en kuitenkaan ollut vielä tänään ohjeistanut partiota, joten riistan hajujälkiä eivät häiritsisi kuolonklaanilaisten tuoksut.
Oli kerrassaan ihanaa, että lumi oli sulanut pois ja saatoin kävellä kuivalla, auringon koko päivän lämmittämällä maalla. Päivät olivat olleet kuumempia verrattuna aiempiin hiirenkorviin, ja uumoilin tavallista lämpimämpää viherlehteä. Odotin sitä innolla, mutta toivoin, että sää ei menisi liian kuumaksi. Se vaikuttaisi riistan käyttäytymiseen.
Kun aloin kuulla kaukaisuudessa ukkospolun suhinaa, pysäytin partion. Työskentelyämme tehostaakseni lähetin Neilikkasydämen ja Aamuraidan keskenään toiseen suuntaan, ja kehotin heitä palaamaan auringon laskettua. Siihen ei ollut kovin pitkä aika, mutta emme tarvitsisi enää tähän aikaan aivan valtavaa saalista. Kunhan saisimme partiolaisille jotain syötäväksi.
Tuhkajuova haisteli ilmaa keskittyneenä ja minä katselin häntä arvioiden. Ei naaraassa ollut mitään selkeää muutosta, jolla voisin selittää hänen kummallisuutensa. Se oli vain tunne.
”Lähdit taas viime yönä seikkailemaan”, sanoin kallistaen päätäni. ”Kai sinä saat nukuttua kunnolla?”
//Tuhka?
KP-boosti käytössä
