Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Istuin soturien pesän ulkopuolella rähjäistä turkkiani sukien. Kirottu kettu oli jättänyt jälkensä; mustia karvatuppoja putoili maahan ja pienet naarmut peittivät nahkaani sieltä täältä. Yksi kulki kipeästi silmäni päältä, mutta onneksi mikään naarmuista ei ollut kovin syvä. Silti pyysin Pimeyden Metsää järjestämään tuolle ketulle mahdollisimman kivuliaan kuoleman. Jos vielä tapaisin sen punaisen paholaisen, tekisin siitä silppua.
Olin kaiketi vihani sokeuttama, sillä en huomannut vierelleni saapunutta Tuhkajuovaa ennen kuin naaras päästi väsyneen huokauksen. Kohotin katseeni turmellusta turkistani nähdäkseni Tuhkajuovankin siistivän omaansa. Partiomme oli varmasti vienyt häneltäkin voimat. Sääkään ei ollut ollut armollinen takaisin kulkiessamme – lumipyry oli nimittäin päässyt yllättämään meidät. Kumpikaan meistä ei ollut tarpeeksi suuri astellakseen korkeassa hangessa hengästymättä, eikä vimmaisesti piiskaava tuuli ollut auttanut. Onneksi minun ei ollut määrä osallistua partioihin ennen seuraavaa auringon huippua. Ehkä Tuhkajuovakin saisi levätä.
”Toivon, että se sekopäinen kettu jää hirviön alle”, tokaisin ja pyyhkäisin tassullani korvani yli. ”Pirulainen raateli turkkini. Oletko sinä kunnossa?”
//Tuhka?
//150 sanaa
