Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Olimme lähteneet suorittamaan tehtäväämme minä edellä kulkien. Tietysti Huomenkyyhky oli heti alkanut puhua pälpättää. Yritin antaa nuoremman naaraan puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli kuitenkin hankalaa olla huomioimatta hänen juttujaan; soturin porina oli niin läpitunkevaa, että vaikka olisin kuollut, heräisin siihen. Olin tiennyt, että Huomenkyyhky oli kova puhumaan. En ollut osannut odottaa, että tilanne olisi näin paha.
”Niin, ehkä”, vastasin happamasti naaraan hiljennyttyä hetkeksi, kaiketi odotellen minun vitsailevan hänen kanssaan. Vaikka olisin ollut vitsiä heittävää tyyppiä, aihe oli hiukan liian kipeä minulle. Puhe hukkumisesta oli saanut minut muistamaan Haahkasurman kuoleman. Olin yrittänyt vakuutella itselleni, etten tuntenut syyllisyyttä klaanitoverini hukkumisesta. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta sitä, että jos olisin vain osannut uida, hän olisi selvinnyt. Tuhkajuovan syyttävät sanat tunkivat mieleeni, mikä ei ainakaan auttanut syyllisyydentunnettani.
”Jos sinun on pakko räpättää koko ajan, voitko edes puhua jostain muusta?” kysyin kiukkuisesti unohtaen hetkeksi ylläpitää jäistä ulkokuortani. Huomenkyyhkyn minussa synnyttämä ärtymys sekä Haahkasurman kohtalon muistaminen tekivät siitä vaikeaa.
//Huomen?
//157 sanaa
