Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Jotain tällaista uhkailua olinkin Tuhkajuovalta odottanut, joten se ei hätkähdyttänyt minua.
”Voisin loukkaantua siitä, että kuvittelisit minun tekevän mitään vastaavaa uudestaan”, sanoin viileästi hymyillen. ”Kenties oli minulta harkitsematonta alkaa tonkimaan sinun salaisuuksiasi, mutta en ole mikään typerä kissa: en tekisi sitä uudelleen. Toivon sinun tietävän, kuinka paljon arvostan toveruuttamme. Voit luottaa siihen, etten koskaan enää tee mitään, mikä voisi sen vaarantaa.”
Toivoin todellakin, että Tuhkajuova kykenisi edelleen luottamaan minuun. Minulla ei ollut Kuolonklaanissa paljoa liittolaisia, sillä useimmista klaanin kissoista en pitänyt. Tuhkajuovan seurassa minun oli helppoa olla, sillä en koskaan joutunut teeskentelemään tai esittämään mitään. Minusta tuntui, että useimmat pitivät minua hillityn luonteeni vuoksi vaikeana keskustelukumppanina, mutta Tuhkajuova tuntui ennemminkin arvostavan sitä.
Katsoin naarasta arvioiden. Olin harkinnut kertovani hänelle Turmaloikasta. Kenties Pyräkkäpirulle tunnustaminen oli saanut kielenkantani löystymään, sillä jostakin syystä koin halua avautua soturille salaisuudestani. Olin kuvitellut, että Tuhkajuovan mieltä helpottaisi, jos hänkin saisi tietää minusta jotain salaista: se toimisi hänelle suojana, sillä jos koskaan toisin hänen salaisuutensa päivänvaloon, naaras voisi käyttää omaani minua vastaan. Tiesin kuitenkin, että Tuhkajuova oli ehdottoman uskollinen päällikölle. Halusin uskoa, ettei hän kertoisi tempustani Henkäystähdelle, mutta en voinut olla asiasta täysin varma. Salaisuuteni paljastuminen saattaisi maksaa minulle henkeni – eikä se ollut edes pahin mahdollinen tapahtumien käänne – joten epävarmuudelle ei ollut sijaa.
”Tietääkö Henkäystähti?” kysyin sen sijaan. ”Tietääkö hän, ettei Varissulka ole hänen poikansa? Henkäystähden tuntien hän tuskin sietäisi tätä silmissään, sillä Varissulkahan on puoliverinen.”
//Tuhka?
SuperKP-boosti käytössä
