Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Leppävarjon kuolemasta oli kulunut jo kuita. Vaikka olinkin suorittanut Henkäystähden tehtävän, ainakin hänen silmissään, ei päällikön suuntaani kohdistama paine tuntunut helpottaneen paljoa. Hänen käytöksensä minua kohtaan oli edelleen parhaimmillaankin tyynen neutraalia, tavallisimmin viileää ja tympääntynyttä. Oloani helpotti hieman se, ettei Henkäystähti vaikuttanut suhtautuvan Jääviiltoonkaan kovin suopeasti. Kahden kollin välillä oli ymmärrykseni mukaan tapahtunut jotain. Olisin mielelläni kuullut lisää asiasta, mutta tällä hetkellä en uskaltanut lähteä utelemaan Henkäystähdeltä yhtään mitään. Jääviilto taas ei ikinä kertoisi minulle.
Katsoin Eloklaanin puolella avautuvia nummia hiljaisuudesta nauttien. Ruoho oli edelleen rusehtavaa, mutta näin siellä täällä puskevan mullan läpi uusia, vihreitä korsia. Maa ei tuntunut enää routaiselta, vaikka sen kosteus ei ollut mikään toivottu kehityssuunta. Ilmassa tuoksui märkä maa ja tuore multa, hiirenkorvan ensimmäiset kukat ja horroksesta heräävä riistakanta. Lehtikadon huolet olivat takana, ainakin klaanin tasolla. Omistani en ollut vieläkään päässyt, enkä tiennyt, miten pakenisin tästä umpikujasta.
Synkät ajatukseni eivät kuitenkaan tehneet askelistani yhtään vähemmän keveitä, kun lähdin astelemaan kohti leiriä. Hiirenkorvan myötä klaani saisi jälleen syödäkseen, emmekä joutuisi enää pelkäämään valko- tai viheryskätartuntoja. Vain muutaman kuun päästä koittaisi viherlehti, jolloin saisin jälleen nauttia auringon valosta ja lämmöstä. Kuinka mones tämä viherlehti minulle olisikaan? En tahtonut miettiä asiaa liiaksi.
Vastaani tuli kissajoukkio Hehkulammen jäädessä taakseni. Nyökkäsin sitä johtavalle Sähkötuholle, joka pysähtyi minut saavutettuaan. Mukana olivat hänen lisäkseen Lampiväre sekä hänen oppilaansa Särötassu. Sähkötuhon oppilas, pörheäturkkinen Maatassu, katseli haaveillen ympärilleen.
”Tervehdys”, Sähkötuho virkkoi. ”Tuletko rajalta? Onko mitään, mitä meidän pitäisi tietää?”
Pudistin päätäni. Mitään kerrottavaa ei ollut: ja hyvä niin.
”Tietysti Eloklaanin rajan kanssa on silti oltava varuillaan, mutta uskon sinun tietävän sen”, sanoin katsoen arvioiden kahta oppilasta. Kaksikko vaikutti toistensa vastakohdilta: Maatassu oli pienikokoinen ja kaikin puolin harmittoman oloinen, Särötassu taas kookas ja lihaksikas. Tuuheaturkkisen naaraan katse oli harhaileva, Särötassun taas keskittynyt.
Siristin silmiäni.
”Oletteko menossa harjoituksiin?”
Kysymys oli kenties turha, sillä mihin muuallekaan he olisivat saattaneet olla menossa?
Harmaa kolli nyökkäsi.
”Kyllä. Pidämme yhteiset taisteluharjoitukset, vaikka näillä kahdella onkin hieman eroa osaavuudessaan ja kokemuksessa”, Sähkötuho selitti ja nyökkäsi oppilaiden suuntaan. ”Etenkin Maatassulle tämä tulee olemaan hyvää harjoitusta.”
Olin samaa mieltä. Pienikokoisille kissoille teki aina hyvää harjoitella kookkaamman vastustajan kanssa. Vain siten pääsi kunnolla hiomaan omaa tekniikkaansa.
Huomasin haluavani liittyä nelikon seuraan. Minulla ei ollut omaa oppilasta tällä hetkellä, ja ikävöin mestarina toimimista. Kenties voisin olla jopa avuksi, vaikka en tietenkään halunnut astua Sähkötuhon tai Lampiväreen tassuille.
”Tulisin mielelläni seuraamaan harjoituksianne”, sanoin osoittaen sanani kahdelle mestarille. ”Minun on pysyttävä kartalla Kuolonklaanin oppilaiden edistymisestä.”
//Sähkö? myös Särö jos kiinnostelee
KP-boosti käytössä
