Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
//TAISTELUTARINA//
Keijukaisen avulla päihitimme kookkaan kollin, vaikka pettymyksekseni en saanutkaan häntä hengiltä. Näin hyvän taistelijan kuolema olisi ollut suuri menetys Eloklaanille. Soturi selvisi parilla naarmulla, minun korvani taas soivat edelleen hänen iskunsa voimasta. Kun kolli huomasi, ettei pärjännyt meille kahdelle, hän livahti tiehensä taistelun tuoksintaan etsimään helpompaa vastusta.
Myös Keijukainen katosi pian tiehensä jatkamaan taistelua. En pitänyt siitä, että naaras oli joutunut auttamaan minua. Kohtasin harvoin minua paremman taistelijan, enkä voinut uskoa, että joku typerä kujakissa oli minua taitavampi. Hän ei ollut saanut klaanikissan soturikoulutusta, josta itse tunsin jonkinlaista ylpeyttä. Tuntui melkein nololta olla häntä kehnompi.
Pudistin päätäni ja puuskahdin hengästyneenä. Nyt oli turha miettiä mitään noin yhdentekevää. Taistelu oli edelleen käynnissä. Katsoin ympärilleni verisellä aukiolla, jolla kaikuivat sekä tuskanhuudot että voitonriemuiset karjaisut. Helpotuksekseni en nähnyt kuolonklaanilaisten ruumiita. En halunnut menettää enää yhtäkään klaanitoveriani: oma oppilaani Myrkkytassu oli jo kuollut, ja hänen oli jäätävä ainoaksi kaatuneeksi. Oli ollut raskasta nähdä hänen ruumiinsa, vaikka en ollut oikeastaan ehtinyt kiintyä oppilaaseen. Hän oli kuitenkin ollut lupaava ja nyt kaikki hänen koulutuksensa eteen tekemäni työ valui hukkaan. En antaisi kenenkään muun kokea samaa kohtaloa.
Aivan kuin ajatukseni lukien Aaltosalama hankki itsensä hankalaan tilanteeseen. Ehdin juuri parahiksi näkemään, miten kaksi eloklaanilaissoturia olivat ahdistaneet hänet nurkkaan, valmiina hyökkäämään avuttoman naaraan kimppuun. Riensin apuun, mutta ennen kuin ehdin paikalle, punaruskea naaras hyökkäsi jo välittämättä siitä, että oli auttamattomasti altavastaaja. Aaltosalama ei ollut kehuttava taistelija, eikä asiaa auttanut se, että hän taisteli kahta soturia vastaan. Kuolonklaanilaisen hyökkäys torjuttiin helposti punertavan naaraan toimesta, jolloin soturi mätkähti maahan. Tiesin, että tätä menoa Aaltosalama olisi sekunneissa silppua, joten hetkeäkään hukkaamatta syöksyin hänen vastustajansa kimppuun. Naaras oli nopea hyökkäämään, mutta hänen puolustuksessaan oli aukkoja, joten hetken päästä pääsin potkaisemaan hänet kauemmas. Hän kömpi ylös toisen Aaltosalamaa haastaneen eloklaanilaisen viereltä.
Pidin katseeni kahdessa vihollissoturissa samalla, kun punaruskea naarassoturi kampesi itsensä jaloilleen. Kaikeksi onneksi hän vaikutti olevan kunnossa.
“Jos vastassasi on kaksi kissaa, sinä juokset pakoon, etkä hyökkää. Etenkin kun olet taistelijana sitä tasoa mitä olet”, murahdin Aaltosalamalle terävästi tarkkaillen samalla varuillani kahta kissaa. “Minä en aio menettää enää yhtään klaanitoveriani.”
Puhuessani eloklaanilaissoturit kaiket kuvittelivat huomioni herpaantuneen heistä, sillä punertava naaras lähti uuteen hyökkäykseen samalla, kun eloklaanilainen kolli syöksähti Aaltosalamaa päin. Olin kuitenkin tilanteen tasalla ja väistin naaraan iskun helposti. Hän alkoi latoa nopeita iskuja suuntaani, mutta sain väistettyä ne melko vaivattomasti. Yksi kuitenkin osui korvaani ja sihahdin kivusta. Kostona läimäisin häntä kaikin voimin kasvoille, jolloin naarassoturi horjahti taaksepäin. Sinä aikana mikä häneltä kesti toipua lyönnistäni, ehdin vilkaista Aaltosalamaa. Pärjäisikö hän yksin tuon kollin kanssa?
//Aalto?
