Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Kuten olin arvellut, sanomani oli todella mennyt Jääviillon ihon alle. Hän oli ollut raivoissaan pelkästä ajatuksesta, että voisi olla ihastunut minuun. Jääviilto ei itse tainnut asiaa ymmärtää, mutta hänen räjähtävä reaktionsa ei ainakaan vakuuttanut minua siitä, ettei tämä ollut asioiden laita.
Jokin osa minussa piti ajatuksesta, että joku Jääviillon kaltainen omaisi tunteita minua kohtaan. Kenties kaipasin vain tuntevani oloni rakastetuksi, sillä ikävöin Turmaloikkaa. Kenties pidin siitä, miten kolli vihaisi itseään, jos todella paljastuisikin, että hän oli ihastunut minuun. Jääviilto ei kuitenkaan missään nimessä voinut pitää minusta sillä tavalla. Se oli yhtä sula mahdottomuus kuin se, että minä olisin pitänyt hänestä.
Joka tapauksessa katsoin soturia hieman eri tavalla, kun heräsin seuraavana aamuna ja astelin hänen luokseen. Hän oli äkkipikainen, raivostuttava ja suoraan sanottuna ilkeä. Voisiko sellainen kissa rakastua?
”Olen ollut valmis jo pitkään”, sanoin venytellen makeasti. En malttanut odottaa pääseväni tästä stressistä ja ahdistuksesta eroon. Halusin vain palata normaaliin päiväjärjestykseen, jossa minun ei tarvitsisi joka hetki pelätä menettäväni perhettäni tai asemaani.
Henkäystähti asteli juuri sopivasti ulos pesästään. Vilkaisin Jääviiltoa kuin varmistaen, että hän itse oli valmis. Toivoin hartaasti, ettei soturi nyt pilaisi kaikkea äkkipikaisuudellaan. Toivoin myös, ettei hän puukottaisi minua selkään. Olin kuitenkin luvannut tehdä hänestä varapäällikköni, joten uskoin, ettei kumpaakaan tapahtuisi.
”Huomenta, Henkäystähti”, tervehdin, kun olimme astelleet leirin poikki päällikön luo. Hänen ynseä ilmeensä kirkastui seuraavista sanoistani: ”Minulla on uutisia petturista. Uskon – uskomme – löytäneemme hänet.”
Harmaa kolli katsahti vieressäni seisovaan Jääviiltoon, minkä jälkeen hän siirsi katseensa taas minuun. Hän näytti kiinnostuneelta.
”Vai niin. Tulkaa sitten.”
Päällikkö asteli edellämme kohti pesäänsä.
”Anna minunkin sitten puhua”, Jääviilto sihahti äkäisesti. Pyöräytin silmiäni, mutta en vaivautunut vastaamaan.
Henkäystähden hämyisässä pesässä istuuduimme päällikköä vastapäätä. Hän vilkuili kärsimättömästi minusta Jääviiltoon, Jääviillosta minuun.
”No? Mitä olette saaneet selville?”
//Jää?
KP-boosti käytössä
