Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Katselin tarkasti, miten Kaamospentu taisteli sammalpallonsa kanssa. Hänellä meni itse asiassa ihan hyvin; hänen liikkumisensa oli kekseliäämpää mitä olin kuvitellut. Kaamospentu löi palloa ensin kerran, perääntyi ja loikkasi sitten ”vastustajansa” kimppuun läimäisten sitä uudelleen. Tietysti hänen liikkeissään näkyi pentumaista kömpelyyttä eikä hän vielä aivan hallinnut kehoaan, mutta mielestäni suoritus oli pennuksi loistava. Ehkä hän olisi voinut pitää hiukan pienempää ääntä hyökätessään, mutta Kaamospennun kailotus taisi sekin mennä pentuiän piikkiin.
”Miten minulla meni? Olinko hyvä?” tumma kollipentu kyseli hypähdellen innosta. Olin hetken mietteliäänä hiljaa. Ei ollut hyväksi antaa liian vuolaita kehuja, vaikka kovin halusinkin tehdä Kaamospennun iloiseksi. Se tekisi hänestä vain liian ylpeän. Toisaalta tuntuisi tylyltä vain huomautella hänen virheitään kuin mestari tekisi oppilaalle; Kaamospentuhan oli vielä nuori, enkä missään nimessä halunnut lannistaa häntä. Sitä paitsi, emme me nyt niin tosissamme harjoitelleet.
”Sinulla meni oikein hyvin”, kehuin hymyillen pyöritellen sammalpalloa tassuni alla. ”Liikut pennuksi jo aika taitavasti. Sinusta kasvaa vielä hieno soturi.”
Heitin sammalpallon sivummalle. Nyt harjoitukset alkaisivat oikeasti.
”Saat kokeilla jotain haastavampaa”, sanoin laskeutuen matalampaan asentoon kuin valmiina hyökkäykseen. Häntäni kiemurteli leikkisästi ilmassa, kun katsoin haastavasti Kaamospentua. ”Yritä saada häntäni kiinni.”
//Kaamos?
