Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin Tuhkajuovaa pitkään pohtiessani hänen ehdotustaan. En oikein uskonut mahdollisuuksiimme löytää kettua uudestaan, olisi järkevintä vain jättää se jonkin partion löydettäväksi. Toisaalta minusta tuntui, että kettu oli meidän vastuullamme, olimmehan me päästäneet sen menemään. Se oli etenkin minun vastuullani, sillä Tuhkajuova oli varmaankin oikeassa: meidän olisi pitänyt hakea muu partio apuun. Kenties olin ollut hiukan liian itsevarma; parempana päivänä olisimme kyllä selvinneet ketusta kahdestaankin. Tuhkajuova oli myös oikeassa siitä, että olimme tehneet ketusta entistä sekopäisemmän.
Nousin määrätietoisena seisomaan. En halunnut kenenkään kuolonklaanilaisen kuolemaa kontolleni.
”Olet varmaankin oikeassa”, tokaisin vilkaisten harmaata naarasta. ”Mennään etsimään se kiusankappale. Me päästimme sen karkuun, on meidän tehtävämme saada se kiinni.”
En jäänyt odottamaan Tuhkajuovan vastausta vaan luotin hänen seuraavan minua suunnatessani leiristä ulos. Kuulinkin pian askelia takaani. Sää oli onneksi hieman selkiytynyt – lumipyry oli tyyntynyt ja hiutaleet leijailivat maahan hiljaisesti hellän mutta kylmän tuulen osuessa kasvoihimme. Oli kaiketi järkevintä suunnata kohti Lehtikuusilaaksoa, siellä ketun olimme viimeksi tavanneet. Oli kuitenkin hyvin mahdollista, että peto oli lähtenyt sieltä karkuun. Lehtikuusilaakson seudulle oli juuri lähtenyt partio, joten tarvittaessa voisimme hakea vahvistuksia. Ainakin Jääviilto ja Varissulka olivat mukana partiossa, ja molemmat olivat hyviä taistelijoita.
”Oletko huolissasi Varissulasta?” kysyin katsahtaessa takanani kulkevaan Tuhkajuovaan. Naaras oli vaikuttanut huolestuneelta, ja arvelin sen osin johtuvan siitä, että hänen poikansa ja kettu saattaisivat törmätä.
//Tuhka?
//211 sanaa
