Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Kurtistin kulmiani Jääviillon sanoille. Tietenkään en ollut kuvittelut hänen olevan tuollaisten temppujen yläpuolella. Olin ennemminkin yllättynyt siitä, että hän ja Virtaviima olivat nenäni alla onnistuneet järjestämään kaksi eloklaanilaista vaikeuksiin ja lopulta teloitettavaksi. Oli siis Jääviiltoa kiittäminen, että olin joutunut likaamaan tassuni sen eloklaanilaisnaaraan vereen. En kuitenkaan voinut tuomita häntä, sillä mitä useammasta eloklaanilaisesta pääsimme eroon, sitä parempi se oli Kuolonklaanille.
”’Saattaa olla’, ’voi olla’… Etkö uskalla seistä tekojesi takana? En minä sinua tuomitse, hyvä vain, että pääsimme niistä kahdesta eroon”, sanoin viileästi. Jääviilto murahti, hänen häntänsä piiskasi vihaisena puolelta toiselle.
”Tietysti uskallan! En kadu mitään”, soturi vastasi ja nyökkäsin.
”Hyvä. Joka tapauksessa… Tietojesi perusteella sain taas rajattua epäiltyjen joukkoa. Vaikka ei muutos neljästä kolmeen ole päätä huimaava… mutta kiitos joka tapauksessa.”
Tiesin, ettei Jääviilto tehnyt minun kiitoksillani yhtään mitään. Olinkin luvannut jääväni hänelle palveluksen velkaa. Jos soturi ei pyytäisi kuuta taivaalta, kenties jopa toteuttaisin lupaukseni.
”En käsitä, miten minun pitäisi päästä perille siitä, kuka petturi on”, murahdin sitten. Tehtävä tuntui aivan yhtä mahdottomalta kuin aiemminkin, vaikka epäiltyjen määrä olikin kutistunut. ”Pitäisikö minun vain kysellä kaikilta? ’Hei, petitkö sinä Kuolonklaanin?’ Ihan kuin se toimisi noin.”
//Jää?
SuperKP-boosti käytössä
